Yksityinen tyttöjenilta

Kukaan kavereistani ei ole halunnut pitkään aikaan tehdä mitään. Minun kanssani. Juuri nyt he ovat kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun minä olen kyllästynyt - ainakin hetkellisesti - viettämään kaiket illat kultani kyljessä nysväten ja jutustellen, tehden ruokaa ja katsoen ihmisen sisintä luotaavia elokuvia.

Juuri nyt kun minä tahtoisin toimintaa, tekoja ja kavereita ympärilleni. Juuri nyt minä tahdon muutakin kuin poikaystäväni seurassa käytyjä älyllis-leikitteleviä keskusteluja Tallinnan-laivalta hankitun viinilitraisen jälkeen.

Mutta missä ovat kaverini? Hoitamassa lapsiaan, äidin luona syömässä, poikaystävillään tai muussa kaupungissa. Niinpä kai, hah! Missä on moraali ja valintojen etiikka, kun puoli vuotta poikaystävänsä seuraan piilottautunut ystävä tahtoisi jakaa ajatuksia, tunteita ja muistoja ystäviensä kanssa. Olisit silloin aikaisemmin..., jupistaan kännykän korvaan. Juu, juu, minä vastaan, ja päätän olla vahva.

- - -

Minä järjestän privaatit illanistujaiset. Kutsukortin kohdistan vain harvoille ja valituille, kaikkein tärkeimmille. Siis yhdelle ainoalle: minulle itselleni. Minä päätän toimia kaikkia luonnonlakeja ja historiaa vastaan.

Lapsena en koskaan ollut suosittu, ala-asteen kymmenistä kotibileistä minut kutsuttiin vain kaksiin; niihin, joihin tuli koko luokka. Minä toimin kaikkia fysiikan ja kemian ja arkipäivän lakeja vastaan: ylennän itseni kaikkein, kaikkein tärkeimmäksi.

Minä uskon aikojen muuttumiseen ja siihen, että ruminkin ankanpoikanen muuttuu joutseneksi. Rumista ankanpoikasista tulee kaikkien rakastamia menestyjiä, kauniimpia kuin kaikista misseistä yhteensä.

Minun bileisiini ei tarvitse ottaa avecia, ei pakollisia tuliaislahjoja. Siellä ei ole pukupakkoa, eikä kyvykkyyttä small talkiin mitata. Siellä saa olla varpaisillaan, ilman meikkiä ja nutturoita, eikä kukaan arvioi alkoholiprosentteja kotiin lähtiessäsi.

Siellä saa käyttäytyä kuin humalan jumala Dionysoksen opettaja ja kasvattaja Silenos, joka enimmäkseen eleli läpi elämänsä onnellisesti umpihumalassa. Kukaan ei sinua arvioi eikä tuomitse. Seuraavana päivänä sanomisistasi ei supista missään.

- - -

Minun bileissäni on ilmainen tarjoilu, rentoutumista ja henkisyyttäkin: älyllisiä keskusteluja ja taidetta. Minulle tehdään kasvonaamio, jalkakylpy ja kasvojen kirkastushoito. Makaan sohvalla ja olen lukevinani kirjaa, paksua kuin vankilan seinä. Minä dippaan kalapuikkoja (en Eldoradon) sitruunamajoneesiin, juon makeaa kuohuviiniä ja lusikoin kirpeitä tölkkimangoja suoraan purkista. Silmäilen taide-elokuvaa ja analysoin sitä ääneen.

Minä todella tunnen olevani suosittu. Bileet eivät jää viimeisikseni. Valmistan jo kutsukortteja, joiden päälle painan leimoja: VIP, VIP, VIP, VIP.... Hmmm, niitä on jo aika monta, en tiedä mihin ne kaikki asettelisin.

Puhelin vierelläni piippaa. Viesti: Mitä teet tänä iltana? Tulenkin jo tänään mummon luota.

Pyyhin mutanaamion pyyhkeeseen, juoksen vessaa, palaan takaisin, revin VIP-kutsut. Puolet säästän: pahan päivän varalle. Ja muutenkin.

Krista Kaitasuo