Opetusministeriön huonot ideat osa 6: Haulikkohäät

Jotkut teistä ovat kuulleetkin tästä. Opetusministeri Antti Kalliomäki on rakastunut. Hän on sokeasti ja korviaan myöten rakastunut ideaan naittaa Tampereen yliopistot keskenään.

Yliopistot eivät ole erityisen ihastuneita naimahankkeesta. Rehtorit, ylioppilaskunnat, tamperelainen media, jopa kaupungin virkamiehistö ovat suhtautuneet kielteisesti ajatukseen. Silti opetusministeriössä turbiinit jyrisevät. Ehkä juuri sen takia kentän äänet eivät kuulu.

Tampereen yliopistot eivät ole asian kanssa yksin. Pohjois-Suomen yliopistoja (Oulu ja Lappi) prepataan etäavioon, mikä lienee kotoista esimerkkiämmekin huonompi idea. Miten hallinto muka muuttuu sujuvammaksi, jos yksiköillä on parisataa kilometriä välimatkaa? Voihan perkele, miten surkea idea!

Otetaan vähän takaisin. Korkeakoulukentän rakenteiden tarkastelun taustalla on suurempi mörkö: valtion tuottavuusohjelma, eli tavoite vähentää virkoja hallintosektorilta, noin lyhyesti selostettuna. Aikeet ja itse asiat ovat varmasti hyviä ja tärkeitä.

Korkeakouluverkko on hajanainen varsinkin amk-sektorilla ja varmasti valtionhallintokin kaipaa trimmausta. Kohde vain on väärä. Yliopistot nimittäin tarvitsevat hallintonsa. Se on välttämätön instrumentti asioiden hoitumiseksi.

Tampereen korkeakouluilla on selkeä, yhdessä sovittu keskinäinen työnjako sekä vakiintuneet profiilit ja vahvuusalueet. Lisäksi alueen korkeakouluilla on laajoja jo vakiintuneita yhteistyön muotoja niin koulutuksen, tutkimuksen kuin tukipalveluidenkin saroilla.

Yhteistyö kukoistaa laitostasolla. Tampereen yliopistojen kampukset ovat tiiviitä ja sijoitettu kauaksi toisistaan. Yksiköiden yhdistäminen vaikeuttaisi hallintoa ja voisi itsessään aiheuttaa pirstoutumista, jota opetusministeri on nykyisessä rakenteessa näkevinään.

Lisäksi yliopistojen hallintomallit ja kulttuurit poikkeavat toisistaan. Myös opiskelijayhteisöinä molemmilla on omat, tamperelaista elämää rikastuttavat piirteensä. Keinotekoisesti ja väkisin yhteen ympättynä monimuotoinen opiskelijakulttuurimme voisi olla mennyttä.

Yksi uhkakuva on se, että teknologiavetoiset oppialat jyräävät alleen Tampereen yliopiston identiteetille tärkeät alat, yhteiskunnalliset ja humanistiset tieteet. Siksi katsonkin, että yhdistämisidean voi liittää opetusministeriön huonojen ideoiden listaan.

Hieman tässä kuitenkin pelottaa, koska ne edellisetkin huonot ideat menivät lopulta läpi lainsäädäntöön asti. Haulikonpiippu niskassa ei ole sormi.

Aksu Piippo
puheenjohtaja