Koskettavaa taiteilijaelämää

Nyt on pakko myöntää, että en pitänyt Tampereen Työväen Teatterin Putoavat enkelit -näytelmästä viime vuonna. Yllätyksekseni samainen tarina Lauri Viidan ja Aila Meriluodon taiteilija-avioliitosta elokuvana on aivan loistava!

Syy huimaan tasoeroon selittyy ainakin osittain sillä, että elokuvatarina on päätynyt Q-teatterin kautta Työvikseen muistakin kuin taiteellisista syistä. Heikki Kujanpää painiskeli esikoiselokuvansa parissa seitsemän vuotta, ennen kuin se pääsi ensi-iltaan. Jumittavan elokuvaprosessin välissä hän päätti ohjata elokuvakäsikirjoituksen näyttämölle.

Elokuvantekoa jatkettiin saadun palautteen pohjalta. Teatteriversiosta tippui huimasti puhetta ja paatosta ja tilalle on tullut toimintaa ja tunnetta.

Putoavista enkeleistä huomaa, että sitä on hiottu pitkään. Tarina on hyvin monitasoinen ja sen henkilöhahmoihin on helppo samaistua. Erityisen ansiokas on näkökulmanvaihtamisen tekniikka. Meriluodon ja Viidan tarina kerrotaan heidän fiktiivisen tyttärensä Helenan kautta, mutta hän ei olekaan aina suoraan muistelemassa tapahtumia. Kipeistä aiheistaan huolimatta tarinaan mahtuu kosolti yllättävää huumoria.

Tarina porautuu Viidan skitsofreniaan sairastumiseen. Tytär ei halua muistaa kuin hyviä muistoja isästään, Meriluoto muistaa huonot muistot liiankin hyvin. Elokuva ei anna taiteilija-avioliitosta liian romantisoitua kuvaa, kuten teatteriversio teki. Sen sijaan elokuva onnistuu naurattamaan ja itkettämään.

Hertta-Mari Kaukonen

Putoavia enkeleitä

käsikirjoitus: Sami Parkkinen, Heikki Kujanpää ja Heikki Huttu-Hiltunen
pohjautuu: Aila Meriluodon kirjaan Lauri Viita - legenda jo eläessään
ohjaus: Heikki Kujanpää
pääosissa: Elena Leeve, Tommi Korpela ja Elina Knihtilä
kesto: 1h 42min