Jakautunut persoona

Joonas Lepistöllä (sd) on asiaa. Hän painaa nappia ja vaatii puheenvuoroa.

On hikinen elokuinen iltapäivä Tampereen kaupunginvaltuuston istuntosalissa. Kokous on tuskin käynnistynyt, kun valtuuston 25-vuotias kuopus jo on vauhdissa. Puheenjohtaja Pekka Paavola (tamp.sit) antaa hänen puhua. Lepistö vaatii ponnessaan 50 vuoden ilmastostrategian laatimista Tampereen kaupungille. Hän muotoilee asiansa ymmärrettävästi mutta riittävän koukeroisesti.

Lepistön ehdotus saa kannatusta yli puoluerajojen. Perttu Pesä (vihr) ja Minna Sirnö (vas) komppaavat nuorta demaria. Keskustelu rönsyilee. Lepistö tutkii papereita, hörppii ananasjaffaa ja käy vähän väliä kuiskimassa muille valtuutetuille.

Millä lihaksilla Lepistö oikein pullistelee valtuustosalissa?

Kaikki alkaa Hämeenkyröstä. 17-vuotias Joonas pyöräilee kunnankirjastosta kirjapino repussaan. Kotinsa takapihalla hän avaa puolueiden historiasta kertovan opuksen ja alkaa etsiä. Nuori levoton Joonas on kokenut poliittisen heräämisen.

Vihdoin sopivin puolue löytyy. Kolme kirjainta: SDP. Suomen Sosialidemokraattinen Puolue. Valinta ei kuitenkaan ollut itsestään selvä.

"Yhtä hyvin voisin olla vihreä tai Vasemmistoliitossa", Lepistö toteaa. Ei kuitenkaan porvaripuolueessa. Miksi hän lopulta päätyi demariksi?

"Se on potentiaalisin puolue, jota haluan muuttaa."

Muutoshan tapahtuu - niin kuin usein tuoreiden tuulien puhaltaessa - "kunhan päästään vanhoista ukoista eroon".

Oikeastaan kipinä ja poliittinen ideologia iskostuivat Lepistön päähän jo paljon aiemmin. Mummu vaati Joonakselta ja tämän viideltä veljeltä oikeudenmukaisuutta. Periaate oli, että jos joku asia on väärin, se pitää muuttaa.

Lepistön ensimmäinen poliittinen virstanpylväs oli skeittipuiston ja nuorisokahvilan ajaminen Hämeenkyröön vuonna 2001. Hän toimi kunnanvaltuustossa aina vuoteen 2004 asti. Seuraavana vuonna hän pääsi Tampereen kaupunginvaltuustoon. Parikymppinen opiskelija keski-ikäisten politiikassa läpeensä marinoituneiden jäärien keskellä herätti huvittuneisuutta ja epäilyksiä.

"Aluksi oli ikärasismia, sellaista Â’kuules kloppiÂ’ -asennetta. Kesti aikansa, että minut otettiin mukaan", Lepistö muistelee.

Nyt muutama vuosi myöhemmin Joonas liikkuu kaupunginvaltuuston käytävillä muiden seassa kuin vanha kettu.

Ei ollut kaukana, että Joonas olisi päässyt itse pääkallonpaikalle, Arkadianmäelle.

Syy ei ollut Lepistön. Hän keräsi viime maaliskuun eduskuntavaaleissa kunnioitettavan saldon, lähes 3 800 ääntä. Enemmän kuin läpi päässeet Markku Uuspaavalniemi (kesk) ja Merikukka Forsius (vihr).

Syy oli puolueen. SDP koki maaliskuun vaaleissa rökäletappion, minkä vuoksi demarit menettivät kahdeksan edustajapaikkaa. Puoluekannatuksen putoaminen noin kolmella prosenttiyksiköllä neljän vuoden takaisiin vaaleihin verrattuna on SDP:n historian suurimpia.

Vaalitulosten julkaisemisen aikana Lepistö ei suinkaan ollut kilistelemässä puoluetovereidensa kanssa työväentalolla. Sen sijaan hän ärjyi Klubilla mikrofoniin. Lavalla elämöi Lepistön luotsaama Essentia-yhtye. Vasta keikan jälkeen hikinen solisti kuuli vaalituloksesta.

Joonasta harmitti, vaikka esiintymisen nostattama adrenaliini virtasi vielä suonissa. Pettymyksiin ei ikinä totu. Lepistö on pyrkinyt aiemmin niin eduskuntaan kuin europarlamenttiin - tuloksetta. Todennäköisesti hänet silti taas nähdään vuoden 2011 vaaleissa touhottamassa. Silloin edustajapaikka on piirun lähempänä - ovathan Essentian nykyiset fanit tuolloin jo täysi-ikäisiä.

Ai niin, Essentia on b-luokan manserockyhtye, joita mahtuu tusinaan kolmetoista. Sekoitus melodioita, örinälaulua, nu-metal-rytmiä ja kantaaottavaa lyriikkaa. Bändi ei ole yhtä nätti kuin Negative eikä yhtä rock-uskottava kuin Bloodpit. Silti Lepistö jaksaa uskoa yhtyeeseensä - niin kuin vähän kaikkeen, mihin hän ryhtyy.

Onko tässä maailmassa mitään, mikä voisi pysäyttää aropupun lailla paikasta ja roolista toiseen loikkivan Lepistön? Yksi on yrittänyt: pakettiauto vuonna 2001.

Yhdeksäntoistavuotias Joonas oli palaamassa aamulla yötyön päätteeksi Tampereelta, kun hän nukahti rattiin Hämeenkyrön Sasinmäessä ja ajautui vastaantulijan kaistalle. Lada ja Lepistö romuttuivat. Kävelemään hän pääsi vasta puolen vuoden kuluttua. Jalkaa särkee edelleen, naamaa koristavat karut arvet, eikä oikea silmä aukea kunnolla.

Oli läheltä piti -kolarista jotain hyötyäkin.

"Onnettomuus muutti paljon. Nykyään otan pienistä asioista onnen irti. Ennen olin hektinen, halusin kaiken mulle heti nyt", Lepistö muistelee.

Kuulostaa aivan siltä kuin onnettomuus olisi saanut aikaan uskonnollisen herätyksen, kertarysäyksellä. Hän kiistää henkistymispuheet.

"En mää näihin jumalhommiin usko."

Silti hän on antanut hakkauttaa käsivarteensa isomahaisen Buddhan. Kiinassa otettu tatuointi muistuttaa Lepistöä päivittäin sisäisestä rauhasta.

Ote Lepistön nettipäiväkirjasta. Päivätty 24. maaliskuuta:

"Porvarihallituksessa on ainakin yksi hyvä asia: perintövero saa kyytiä. Toinen hyvä asia on se, että demareiden on pakko uudistua. Nuoret kootkaamme rivimme ja näyttäkäämme demareille uusi tie!"

Lepistö näkeekin itsensä mielellään uudistajana, politiikan airueena, joka tuulettaa luutuneita toimintatapoja.

Jokin hänen tyylissään pistää silmään. Olisi väärin sanoa, että se on ikä, sillä parikymppisiä poliitikkoja on ollut kautta aikojen. Ikään se silti liittyy: Joonas antaa sen näkyä.

Nuoret poliitikot mieluusti hakevat uskottavuutta vakuuttavilla jakuilla ja keski-ikäisellä habituksella. Lepistö sen sijaan sonnustautuu kuluneisiin farkkuihin ja on rentoudessaan lähes epäkorrekti. Valtuustosalissa keltainen t-paita pomppaa esiin kauluspaitojen seasta.

Hän ei myöskään piiloudu puoluekoneiston taakse. Lepistö jakaa mielipiteet, mutta häneen näytetään uskovan. Nuori mies nauttii työstään, ja hän on onnistunut siinä, missä monet muut ovat epäonnistuneet - saamaan nuoret kiinnostumaan politiikasta. Se on ollut yksi hänen asialistansa tärkeimmistä tavoitteista.

Lepistön politiikan keskiössä on hyvinvointiyhteiskunnan säilyttäminen ja kehittäminen. Sosiaalidemokraatin lisäksi hänessä on maailmanparantajahipin vikaa.

"Kaikessa mitä teen, yritän tuoda ihmisille paremman olon", hän maalailee. Entä konkreettiset tavoitteet?

"Suurin toive on, että pystyttäisiin poistamaan köyhyys Suomesta."

Palataan hetkeksi Essentiaan. Yhtye on Lepistön projekti. Näin hän maalailee orkesterin nettisivuilla:

"Essentia elää niin kauan kuin minä jaksan hengittää. Se ei ole välttämättä hirveän pitkä aika. Ihmiset sanovat minua hulluksi, he eivät ymmärrä, että en ole hullu vaan nero, niin kuin kaikki muutkin meidän bändissä. "

Aika rock.

Vaikka Lepistön sanoituksissa on lievää poliittista sanomaa, yhtyeen julistama ideologia on yhtä nonsensea. Kuunnelkaapa vaikka näitä "Essentialismin periaatteita":

"1. Emme imeydy, 2. Hoidamme fanejamme, 3. Perheemme on kaikille avoin, 4. Sallimme itsemme olla aitoja, 5. Valistamme yleisöämme, 6. Jaamme pullaa".

Mihin yhtye on kaiken kohkaamisen ohessa yltänyt?

"Ei me varmaan olla saavutettu mitään", Lepistö naurahtaa.

Rock-uskottavuushan syntyy uskottavista nimistä. Kun yhtyeessä on sellaisia tyyppejä kuin Bailey Moshpitt (Masi Lammela) tai Sammy Black (Sami Saarela), ei musiikilla ole niin suurta väliä.

Entä mitä tapahtui Jonathan Lórienille, Joonas Lepistön alter egolle?

"Taiteilijanimi sai jäädä. Se oli teeskentelyä. Taivuin siihen, koska bändimme toimii demokraattisesti. Ilmoitin pari vuotta sitten, että enkö voisi olla pelkkä Joonas vaan."

Nykyään rock-Joonas ja poliitikko-Joonas ovat yksi ja sama henkilö.

"Jos olisin fiksu, pitäisin roolit erillään. Se toisi uskottavuutta."

Montako tuntia Lepistöllä on vuorokaudessa? Saman verran kuin muillakin tallaajilla. Hän vain on koko ajan töissä.

"Vapaa-aika on keksitty käsite. Kun on työhuone pään sisällä, ei ole kiire mihinkään", hän toteaa.

Haastattelunkin aikana Lepistö näppäilee puhelimellaan lukuisia työasioitaan. Hoidettavana on poliittisia suhteita, bändiviritelmiä, keikkailtoja sun muita tempauksia.

Hän on mukana myös opiskelijapolitiikassa. Lepistö on Tampereen Sosialidemokraattisen Opiskelijayhdistyksen Tasyn ryhmänjohtaja Tamyn edustajistossa. Hän pitää opiskelupolitiikkaa harjoittelupaikkana.

"Siellä riidellään pienistä asioista", hän tuhahtaa.

Hän kuitenkin myöntää, että myös kaupunginvaltuusto on harjoittelupaikka eduskuntaa ja muita isompia pelikenttiä varten.

Valtuutettujen harjoittelu jatkuu ja istumalihakset puutuvat. Hikinen valtuustoiltapäivä on kääntymässä yöksi. Puoli kahdeltatoista Lepistöltä tulee tekstiviesti: "Molemmat esitykset läpi! Ja kokous jatkuu plaah."

Joonaksella on monta rautaa tulessa, mutta hän on valintansa tehnyt. Jos miehelle sallittaisiin vain yksi aktiviteetti, hän valitsisi politiikan. Se kun on merkittävämpää kuin rockÂ’nÂ’roll. Lepistöä tuskin pelottaa, että jonain päivänä hän on se vanha jäärä, jota nuoret sällit nousevat haastamaan.

Valtuustotoverien mielipiteitä Joonaksesta

"Joonas on hyvin ahkera ja perehtyy asioihin. Maailmanparantaja-tyyppi. Yhteistyöhaluinen kaikkien kanssa. Hänellä on vielä nuoruudenintoa, jota politiikka ei ole syönyt. Voi myös sanoa, että hän on kokematon. Ehkä vauhti hidastuu ajan myötä."
Nainen (sd)

"Miehen aloitteissa ei ole kunnon perusteita. Hän sählää asioissa."
Mies (kok)

"Ehdottomasti idealistisin demari, jonka olen tavannut. Seuraan toiveikkaana, miten vaihtuminen teinipoliitikosta aikuispoliitikoksi vaikuttaa häneen."
Nainen (vas)

"Joonas on nuori mies. Se leimaa hänen toimintaansa. Edustaa eri
aikakautta kuin monet muut valtuustossa. Luonteeltaan impulsiivinen. Aika hyvä supliikki, jota käyttää aktiivisesti. Puheenvuoro ei yleensä johda mihinkään kannanottoon. Puhetapa pikkuisen hössöttävä."
Mies (sit)

"Kauhean aktiivinen, välillä yliaktiivinen. Tarttuu kaikkiin asioihin kiinni. Se on hyvä piirre nuorelle miehelle."
Mies (vas)

"Hän on positiivinen nuori mies. Ottaa kantaa moniin asioihin. Aktiivinen isolla kirjaimella."
Nainen (kesk)

"Miehellä on sydäntä ja energiaa. Toivotaan, että hänellä säilyy rohkeus ajatella itse ja ettei puoluekuri saa hänestä koskaan otetta."
Mies (kd)

"Nuori ja aktiivinen kunnallispoliitikko. Varmasti pääsee pitkälle. Hänen kanssaan tulee hyvin toimeen. Harvinaisen mukava demari."
Nainen (kok)

"Nuori Â’vihainenÂ’ mies. Aloitteet eivät ole aina loppuun asti ajateltuja. Voi miettiä, onko aloitteiden tehtailu kauhean järkevää? Touhuaa siellä ja täällä. Varmaan aika tasoittaa, tuo vakavuutta."
Nainen (vihr)

Ilkka Pernu, teksti ja kuvat