Kolumni: Nyt puhuu opettaja

Suomen 90-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi kuuluu tapoihin luoda silmäys kansallisiin asioihin, joista mainittakoon historia, nykyhetki ja tulevaisuus.

Historia: Suuret suomalaiset

Kaikkien aikojen suurimpia suomalaisia ovat tuoreen kansanäänestyksen mukaan CGEM, RR, UKK ja AE, ilmeisiä isänmaallisuusmiehiä kaikki. Toisaalta on olemassa muun muassa yliopistomme emeritusprofessori ES:n edustama järkähtämätön kanta, että itsenäisyyden ajan historiankirjoitus ja yleinen mielipide ovat VL-vetoisina pahasti punavääristyneitä.

Miten tämä sopii yhteen äänestystuloksen kanssa? Erehtyykö emeritus, vai olisiko kyse niin sanotuista kaappipunikeista, joiden julkisivuelkeet (UKK Haminan valleilla CGEM:n käskystä työkansaa ampumassa, RR teollisuusmiesten etuja Suomen urheilevan nuorison parhaimmiston kustannuksella ajelemassa, AE omia joukkoja moraalimielessä tykistöllä roimimassa ja niin edelleen) eivät tiedostavaa kansaa hämää? Niin tai näin, mutta MN:n 11. sija on kumminkin liian matala.

Nykyhetki: Fataalit uhkat

Kansalaisten ilonaiheet tulevat varmaan hyvin katetuiksi juhlapuheissa ja pääkirjoituksissa, joten tässä sopii keskittyä uhkatekijöihin. Kansainvälinen terrorismi, huumeongelma, ilmastonmuutos, urbaani segregaatio ja riehahteleva väkivalta edustavat nousevaa trendiä siinä, missä liikenne, viina ja itsetuhoisuus ovat aina varteenotettavia kestovaaramomentteja.

Mutta Aamulehden lukijat tietävät, että nykysuomalaisen hengen ja terveyden kiistaton ykkösuhka on Susi (canis lupus)! Käytettyyn palstatilaan ja journalistiseen ponnistukseen nähden on kuitenkin yllättävää, miten huonosti tilastot tätä käsitystä tukevat. Kylmä totuus on, että itsenäisyyden ajan Suomessa ihmisiä on tappanut enemmän Sasi kuin Susi.

Tulevaisuus: Valo syttyy

Johtuneeko perspektiivivika sisä- vai ulkoparlamentaarisista syistä tai molemmista, mutta kansalliset tulevaisuudenkuvat ovat paradokseja täynnä. Yksi sellainen on se, että maailman kärkikastiin kuuluvalla postmodernilla yhteiskunnalla on premodernit murheet: takamatkalta kiihdyttäen urbanisoituvan Suomen polttavin kohtalonkysymys on maaseudun tulevaisuus.

Viime aikoina kysymys on tiivistynyt henkeäsalpaavaan jännitysnäytelmään 141-tuen puolustuksesta EU:n puristusotteessa. Miten käy maataloustulon, kestääkö perustus, romahtaako tulevaisuudenusko? Joko näkyy valoa, Sirkka-Liisa?

Paradoksi on sekin, että näytelmässä ei oikeasti ole kyse maataloustulosta vaan maatalousmenosta. Ja se, että oli syksy tai kevät, kehityksen kelloa käännetään aina talviaikaan päin.

Hannu Laurila
kansantaloustieteen
professori