Perkele - kirjoituksia Tamystä

Olen huomannut, että oivallinen tapa saada keskustelu kiusaantuneeksi on kertoa olevansa mielenterveyskuntoutuja. Monien on edelleen vaikea suhtautua meihin.

Mielenterveysongelmiin liittyy vieläkin paljon vääriä käsityksiä ja ennakkoluuloja. Masennusta tosin on alettu pitää kansansairautena, mikä on ihan paikallaan. Masennus on selvästi yleisin työ- ja opiskelukyvyttömyyttä aiheuttava psyykkinen sairaus.

Opiskelijoista joka neljäs kärsii merkittävästä mielenterveyden häiriöstä. Se on ihan helvetin moni. Etenkin kun ottaa huomioon, että psyykkisille häiriöille on tyypillistä pitkä kesto ja toimintakyvyn alentuminen. Yksilötasolla tämä tarkoittaa uskomatonta määrää inhimillistä kärsimystä, pitkittyneitä tai mahdollisesti keskeytyneitä opintoja ja pahimmassa tapauksessa totaalista työkyvyttömyyttä.

On yksinkertaisesti typerää ja lyhytnäköistä, ettei mielenterveyspalveluihin suunnata enempää rahaa. Mielenterveysongelmien yhteiskunnalle aiheuttamat kustannukset eivät pääosin ole hoidon tai kuntoutuksen aiheuttamia vaan epäsuoria kustannuksia, jotka johtuvat menetetystä työkyvystä. Olisi siis jopa kansantalouden kannalta järkevää hoitaa mielen sairaudet asiallisesti.

Viime viikolla julkistettiin Mielenterveyden keskusliiton ja lääkeyhtiö AstraZenecan teettämä tutkimus, jossa selvitettiin kansanedustajaehdokkaiden tietämystä mielenterveysongelmista. On mainiota, että ehdokkaat hellyttävän yksimielisesti haluavat mielenterveyspalveluihin lisää resursseja.

Sama porukka kuitenkin arvioi mielenterveysongelmien yhteiskunnalle aiheuttamat
1?700 miljoonan euron kustannukset reilusti alakanttiin, kuvitteli avohoidon olevan pääasiassa lääkehoitoa ja luuli, että skitsofreenikossa asuu monta persoonaa. Osa liitti hulluuteen jopa mielikuvia onnellisuudesta.

Puoluekannasta riippumatta ehdokkaat olivat myös sitä mieltä, ettei mielenterveysasioista puhuminen lisää poliitikon suosiota. Käsitys varmasti selittää sen, ettei mielenterveysongelmista ole näidenkään vaalien alla puhuttu.

Kymmenen vuotta sitten mielenterveyden häiriöiden vuoksi työkyvyttömistä 39prosenttia oli alle 45-vuotiaita. Sydän- ja verisuonitautien sekä tuki- ja liikuntaelinsairauksien osalta vastaava osuus oli 3prosenttia. Tohtisin epäillä, ettei tämänhetkinen tilanne ole yhtään aurinkoisempi, eikä hoitotakuu toimi mielenterveyden häiriöiden osalta.

Kun ottaa huomioon muuttuvan huoltosuhteen, on pakko ihmetellä, onko yhteiskunnalla oikeasti varaa olla hoitamatta nuoria mielenterveyspotilaita asianmukaisesti.

Leena Rautjärvi
Tamyn hallituksen
sopovastaava