![]() |
|
Rasi-Koskinen, Marisha
Valheet, 2013, WSOY
"Rakkautta ei mainosteta kovin houkuttelevasti. On vastenmielistä ajatella, että vatsanpohjassa lentelisi perhosia. En ole koskaan pitänyt karvapintaisista hyönteisistä ja niiden joutuminen ruuansulatukseen on asia, jonka ajatteleminen vie ruokahalun pitkäksi aikaa."
Mutta rakkaus ei kysele lupaa mahan tai pään sekoittamiseen. Niinpä kirjaston lainaustili täyttyy unien tulkintaa käsittelevistä teoksista, seuraa muutaman työpaikan menetys ja lavastettu myymälävarkaus.
Marisha Rasi-Koskisen toinen romaani koostuu seitsemän minäkertojan todellisuudesta. Edellisen luvun sivuhenkilö pääsee ääneen aina seuraavassa luvussa. Eri-ikäisten henkilöhahmojen kautta Rasi-Koskinen tuo esille koko ihmisen elinkaaren. Kirjoittaja kuljettaa lukijaa aina 10-vuotiaaasta lapsesta huumekaupiaaseen ja vanhukseen saakka. Taitavimmillaan kirjoittaja on kuvatessaan lapsen ajatusmaailmaa. Sen huomasi jo vuonna 2011 ilmestyneestä esikoisteoksesta Katariina. Rivitalon pihassa leikkivä lapsi ei enää romaanin lukemisen jälkeen tule koskaan näyttämään samalta.
Arkiset välähdykset, kuten leluhyllyjen välissä kiukutteleva lapsi tai ruokahyllyä järjestelevä myyjä, saavat romaanissa toiminnalleen vähemmän arkisen selityksen. Tarkka tajunnankuvaus tekee henkilöiden toiminnasta kuitenkin perusteltua. Sateisessa dystopiassa aika kiertää kehää, mutta kirjoittajan varma kieli tuo auringon tekstiin.
Romaanin henkilöhahmot tarvitsevat toisia ihmisiä kannatellakseen omaa todellisuuttaan, sillä muuten he tuntuvat olevan eksyksissä kuin yksinään liikkuva mies naisten alusvaateosastolla.
****
Sanna-Kaisa Lähdeaho
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen