Perkele! Kirjoituksia Tamystä: Broilerit apatiaa vastaan!

Edunvalvonnan haasteista ehkä paradoksaalisin on se, että toiminnan tarpeellisuus tulee sitä kipeämmin ilmi, mitä huonommin työ tehdään.

Jos ylioppilaskunta lyö laimin opiskelijoiden asioiden ajamisen ja keskittyy sen sijaan ryyppäämiseen opetusministeriöltä vaikenemisensa palkaksi pyytämillään korruptiorahoilla, kasvavat epäkohdat muutamassa vuodessa sellaiseen mittakaavaan, että opiskelijaedunvalvonnan relevanssi ei jää kenellekään epäselväksi.

Jos homma sitä vastoin hoidetaan ensiluokkaisen hyvin, alkaa moni ihmetellä, mitä hyötyä koko organisaatiosta on - ihan kivastihan mulla menee.

Tämä ilmiö ei toki ole muutenkaan tuntematon (lehdestä löytyy toinen esimerkki aiheesta sivulta 9). Haasteita se yhtä kaikki opiskelijaliikkeelle luo - jos uusille opiskelijasukupolville ei kyetä perustelemaan toiminnan tärkeyttä, loppuvat edunvalvojat muutamassa vuodessa. Ja jokunen vuosi siitä eteenpäin kenelläkään ei taaskaan ole kivaa.

Tietyssä mielessä ymmärrän niitä opiskelijoita, jotka kokevat täyspäiväisesti hommia paiskivan Tamyn hallituksen opiskelijan arjesta irtaantuneena pikkupoliitikkojen joukkona. Kun moni aiempi hallituslainen on siirtynyt Tamysta isompiin poliittisiin ympyröihin, on tilanne syytöksille poliittisten broilerien hautomosta varsin otollinen.

Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei se broilerinkaan elämä herkkua ole. Sitä leimaava hirveä kiire kasvaa - voi sanoa, että uutta tulee ihan pakkosyötöllä. Elämä on hektistä ja stressaavaa, ja lopputuloksella pääsevät herkuttelemaan ihan muut tyypit kuin itse.

Ilkka Tiensuu
Kirjoittaja on Tamyn puheenjohtaja vuonna 2011