Maailmanpalon jälkeen

Savonlinnan vanhan asema-alueen Lepovaunun puutalon ullakolla vuonna 2005 vakavannäköinen nuori mies nousee matalalle lavalle ruosteiseen Ginge-myrkkysäiliöön rakennettu kitara kädessään. Sen jälkeen kun näin Joose Keskitalon ensimmäisen kerran keikalla, Lepovaunu on purettu kerrostalojen tieltä ja Keskitalo on vaihtanut Lari Lätin rakentaman myrkkyruiskukitaran sähkökitaraan.

"Siihen liittyi oivallus siitä, että minulla ei tarvitse olla kunnollista kitaraa tai kunnollisia mikkejä", Keskitalo kertoo helsinkiläisen kahvilan pöydässä. "Kitarassa oli kaksi puhelimesta otettua kapselia, joista yksi toimi kitaran mikkinä ja toinen laulumikkinä. Siinä oli vain yksi ulostulo, miksaaja ei pystynyt tekemään yhtään mitään. Se oli osa ideaa, että se oli täysin omavaraista."

Musiikin kanssa Keskitalo on ollut tekemisissä lapsesta asti. Isä oli lähetystyöntekijänä Lontoossa. Esiintymisissä seurakuntakeskuksissa isä soitti kitaraa ja muu perhe lauloi.

Joose Keskitalo asui Lontoossa yhteensä seitsemän vuotta kolmen ja kahdentoista ikävuoden välillä. Lapsena hän oli lähes unohtanut suomen kielen. Vanhemmat puhuivat kotona suomea, mutta hän vastasi englanniksi.

"Oli joitakin sanoja, joita en voinut vaihtaa suomesta englanninkieleen, esimerkiksi Â’äitiÂ’. Muistan sen tunteen lapsena, se tuntui falskilta."

Lukioikäisenä Keskitalo muutti Savonlinnaan opiskelemaan taidelukion kuvataidepuolelle. Siellä hän löysi oman suomenkielisen identiteettinsä. Savonlinnassa samaan aikaan vaikuttanut musiikintekijä Jyri Pitkänen oli syy siihen, että hän alkoi tehdä musiikkia.

"Siinä oli tunne, että tällaista musiikkia ei kuule radiossa eikä levyillä. Tiesin hänet ja tiesin suurin piirtein, mistä laulut tulevat ja mihin tämä laulu liittyy. Se oli vaikuttavaa ja koskettavaa."

Keskitalo muutti Helsinkiin vuonna 2003. Kolmas Maailmanpalo -yhtye perustettiin 2007, vuosi ennen Keskitalon kolmannen levyn Joose Keskitalo ja Kolmas Maailmanpalo julkaisemista. Maailmanpalon kanssa Keskitalo on levyttänyt neljä albumia. Yhtye soittaa keväällä jäähyväiskiertueen, joka pysähtyy Tampereen Telakalla 29. maaliskuuta.

Keskitalo jatkaa musiikin tekemistä samojen ihmisten kanssa kansanmusiikkiprojektissa Inariveljet. Hän tekee edelleen myös omaa musiikkiaan.

"Karusti ottaen halusin olla itse enemmän esillä musiikillisesti, koska kyse on minun musiikistani ja ilmaisustani, eikä yhtyeen. Minulle on koko ajan tärkeää teksti, yhtyeelle se taas ei ole ikinä niin tärkeä asia."

Keskitalo juo mustaa kahvia harmaasta kahvikupista. Hänen lauluissaan toistuu usein sana kuolema, kuten kappaleissa Herra, opeta minua kuolemaan ja Tuhoa ja kuolemaa koko maailmaan.

"Teksteissä on aina pintataso, ja sitten on ne tasot, joista oikeasti yrittää puhua", Keskitalo selittää. "Pintataso voi olla mikä tahansa. Se on väline, jota käytetään jonkin tärkeämmän asian ilmaisemiseen. En juuri ikinä laula varsinaisesti kuolemasta. Voisin laulaa vaikka urheilusta."

Mitä sitten ovat ne syvemmät tasot, joista hän laulaa?

"Ne ovat juuri ne asiat, joita en kirjoita lauluun enkä sano haastattelussa. Yksi tärkeä motiivi lauluntekemiseen on merkityksellisyyden löytäminen. Kaikkein kauheinta, mitä voi tapahtua on se, että asiat kadottavat merkityksensä. Kuolemallakin voi olla merkityksensä, mutta täydellinen merkityksettömyys on kaikkein pahinta. Se on tyhjyyttä."

Keskitalo pyörittelee käsissään kahvikuppia, joka on täsmälleen samanlainen kuin parikymmentä muuta kahvilan tiskillä.

"Tämä kahvikuppi tässä ei ole pelkkä kahvikuppi, vaan siihen sisältyy älyttömästi merkityksiä. Joku on suunnitellut sen ja nähnyt vaivaa siihen, millainen sen muoto on. Kun pidän sitä kädessä, se on lämmin, ja siitä tulee erilaisia assosiaatioita. Uskon, että kaikilla asioilla on merkitystä, mutta ihmiset ovat kadottaneet ne. Tehtäväni laulajana ja kirjoittajana on ilmaista, että asioilla on merkitystä, te ette vain näe sitä, katsokaa tarkemmin."

Keskitalo laulaa usein Jumalasta, mutta hän sanoo, että ei tee hengellistä musiikkia. Hänen musiikkinsa on kristillistä, koska hän on itse kristitty.

"Pitää olla rehellinen itselleen ja muille siitä, mitä sisällään liikkuu, silläkin uhalla, että haukutaan kristityksi ja musiikkia haukutaan kristityksi musiiksi."

Häntä harmittaa, jos hänen levynsä luokitellaan gospel-musiikin osastolle.

"Arvostan suuresti virsiä ja hengellisiä lauluja, mutta siihen minun musiikkini ei pyri. Hengellisellä musiikilla on oma paikkansa. Minun levyilläni ei ole se oikea paikka. Niillä minä ilmaisen itseäni, ja hengellisten laulujen funktio ei ole ilmaista itseään."

Kristityt teemat kulkevat Keskitalon levyillä rinnakkain rujojen ja jopa inhorealististen laulujen kanssa.

"Kun miettii kristinuskon perustotuuksia, vaikka sitä, että Kristus kuolee ristillä ja häntä kidutetaan, niin onhan se rujoa. Tai se, että ihmisillä on risti kaulassa, hyvänen aika, sehän on kidutusväline. Ei siinä ole minusta mitään ristiriitaa, ja vaikka olisikin, se on positiivinen asia. Elän ristiriidoista."

Kristinusko pelaa Keskitalon mukaan paradokseilla.

"Se, että Jumala on kaikkivaltias, mutta Jumala on rakastava, siinä on oma paradoksinsa. Ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen, mutta kuitenkin sanotaan, että tehkää parannus. Se on sikäli realistista, että elämä on paradoksaalista."

Keskitalossa elää vahva tarve kyseenalaistaa ja suorastaan pilkata hengellisiä asioita.

"Jos kaikkivaltias on olemassa, niin ei se kaadu siihen, että minä täällä pilkkailen sitä. Ehkä sellaista asiaa kuin jumalanpilkka ei ole olemassa. Miten joku tällainen mitätön tomu pystyy pilkkaamaan jotain, joka on luonut tämän äärettömyyden?"

Joose Keskitalo & Kolmas Maailmanpalo Telakalla 29.3.

Samuli Huttunen, teksti & kuva