Perkele - kirjoituksia Tamystä

Mitä yhteistä on suomalaisella talvisodan korpisoturilla ja Nelson Mandelalla? Kummatkaan eivät kiltisti alistuneet oman aikakautensa vallitseviin poliittisiin realiteetteihin, vaan itsepäisesti taistelivat oikeudenmukaisuuden ja oman yhteiskuntansa puolesta. Heidän rohkeutensa ja tahtonsa teki mahdottomasta mahdollista.

Kiltit tytöt pääsevät taivaaseen. Tuhmat tytöt pääsevät minne vaan.

Suomalainen opiskelijaliike on liian pitkään ollut "kiltti tyttö". Kun Suomen ylioppilaskuntien liitto aloitti mittavan ja sinänsä onnistuneen kampanjansa opintorahan korottamiseksi 15 prosentilla, jotkut kysyivät, miksi tyydymme vaatimaan vain 15 prosenttia, vaikka opintorahan reaalinen arvo on laskenut 20 prosenttia.

Toiset ihmettelivät myös sitä, miksi vaadimme korotusta vain opintorahaan, vaikka monelle työssä käyvälle opiskelijalle tulorajojen nostaminen olisi selvästi tärkeämpi tavoite.

Molempiin kysymyksiin vastattiin, ettei ole "realistista" vaatia niin paljon. Voihan olla niin, että jos vaadimme liikaa, emme saa edes sitä vähää, mitä vaadimme. Parempi on siis tyytyä kiltisti vähempään.

Kun hallitusohjelma sitten julkaistiin, siihen oli kirjattuna paitsi 15 prosentin korotus opintorahaan myös korotukset tulorajoihin. Monet opiskelijaliikkeessä olivat suorastaan euforisen onnellisia. Saimme enemmän kuin tajusimme edes vaatia.

Ylioppilasliikkeen käsitykset siitä, mikä on "realistista" ja mitkä ovat vallitsevat poliittiset realiteetit, olivat menneet pahasti metsään.

Kärjistäen voidaan kysyä, mihin ylipäänsä enää tarvitaan opiskelijaliikkeen edunvalvontaa, kun istuva hallitus näyttää yksinäänkin kykenevän turvaamaan suomalaisen opiskelijan edun huomattavasti tehokkaammin.

Edunvalvontapoppoo kun näyttää keskittyvän liiaksi sen pohtimiseen, mikä on riittävän pieni vaatimus, jonka kehtaa esittää ilman että kukaan suuttuu.

Ylioppilasliikkeen on jatkossa syytä lakata haaskaamasta energiaa sen miettimiseen, mikä nyt missäkin tilanteessa on realistinen vaatimus, ja ryhdyttävä oikeasti ennakkoluulottomasti ajamaan opiskelijoiden ja laajemmin koko yhteiskunnan etua.

Meidän on luovuttava passiivisen kiltistä muiden aloitteisiin reagoivasta asenteestamme ja otettava aloite rohkeasti käsiimme.

Erinomainen alku tällaiselle roolin muutokselle olisi vaikkapa ylioppilasliikkeen ihka oma yhteinen esitys opintotukijärjestelmän kokonaisuudistukseksi.

Henrikki Luoma
Tamyn hallituksen jäsen (Tasy)