Yksi kaupunki, kaksi kilpailevaa ylioppilaslehteä

"Tamyn hallitus horjuu." "Tutkinnonuudistus tuuppasi kieli-instituutin yliopistoon." "Kommunisteilla vain viisi ehdokasta." "Yo-talon korjaus vireille." "Naitko yksin vai yhdessä?"

2009? 1999? 1989? 1979? Ei nyt sentään, vaan 1981.

Otsikot ovat Aviisin kilpailijasta, Tampereen Ylioppilaslehdestä.

Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijat suivaantuivat Aviisin yksipuoliseen kirjoitteluun ja perustivat 1980-luvulla pienen ja pippurisen haastajan punaisena pidetylle Aviisille. Lehti julistautui sitoutumattomaksi, kaikkien opiskelijoiden äänitorveksi.

Tämän tarinan otsikko oli aluksi Tampereen Ylioppilaslehti haastoi punaisen Aviisin. Seksikkäämmällä otsikolla sinäkin näköjään jaksoit lukea tähän asti.

Tampereen Ylioppilaslehden ulkoasu oli nykymakuun harmaa ja amatöörimäinen, mutta kolme vuosikymmentä sitten jokseenkin kaikki lehdet olivat harmaita. Jutut olivat pitkiä kuin nälkävuosi, mutta silloisen Aviisin jutut olivat vielä pitempiä. Ja yksiniitisempiä. 1980-luvulla politiikassa oli vielä politiikkaa. Pioneerit ja porvarit ottivat toisistaan mittaa. Torvensoitto oli totista peliä.

Aiheita ideoitiin alakuppilan pöydässä. Vettä on virrannut Tammerkoskessa ja olutta yo-talolla, mutta samat asiat askarruttavat yhä opiskelijoita.

Ikuinen rahapula, Tamyn hallituskiemurat, liikuntaharrastukset ja seksi. Niistä leivottiin opiskelijalehti. Höysteeksi pari kirja-arvostelua. Ja ilmoituksia, niitä Tampereen Ylioppilaslehti onnistui haalimaan mukavasti, kun ottaa huomioon sen, että lehteä tehtiin talkoilla ja harrastajapohjalta.

Tekijät ainakin yrittivät raspata näkökulmien kirjoa laveammaksi kuin silloisessa Aviisissa.

Lehteä tehtiin varmuudella, jonka vain nuoruus ja jokseenkin täydellinen tietämättömyys maailmanmenosta antoivat. "Ihanaa, leijonat!" -sanontaa ei silloin tunnettu, mutta tekijät antoivat palaa sydämen kyllyydestä.

Arkistoaarteiden selailu aiheuttaa sekä allergiaoireita että selän suoristumista. Nykyiset senioritoimittajat joko kiemurtelevat vaivautuneesti tai ovat edelleen ylpeitä tekeleestään.

Tampereen Ylioppilaslehden päätoimittaja, sittemmin Aamulehteen juurtunut Kari Ylipää siteerasi pääkirjoituksessa Oulun Ylioppilaslehden kollegaa Timo Heikuraa.

"Opiskelijalehden tekeminen on kuin kaurapuuron syöntiä krapula-aamuna. Tietää, että se on hyvää, mutta ei vaan maistu."

Ja miten niitä lehtiä sitten tehtiin? Lähinnä kai kynttilänvalossa ja halvan punkun voimalla. Matkakirjoituskonetta pystyi hakkaamaan lättähatun penkillä. Mobiili ja kannettava tunnettiin siis jo silloin. Kuvat valittiin pinnakkaisvedoksista luupin kanssa. Seemat tehtiin käsipelillä, taittoon tarvittiin vain liimaa ja sakset.

Mutta se nainti, yksin tai yhdessä?

Laajan pohdiskelun laati armoitettu sanaseppo Harri Rinne. Esittelytekstin mukaan Rinne väitti, ettei hänellä ole erityisiä alalla osoitettuja ansioita. Toimitus kuitenkin arvioi, että jutusta huokui vuosia jatkunut innokas harrastus.

Mikko Honkala
Kirjoittaja on median jerekaralahti, joka on vetänyt sekä lehtiä,
radiota että televisiota.