Pätkätöitä ja puupäitä

Ylioppilaskunnat ovat alkaneet käräjöinnin uhalla siirtyä määräaikaisista työsuhteista vakituisiin. Turun ja Helsingin yliopistojen ylioppilaskunnissa toimeen on jo tartuttu, ja lienee vain ajan kysymys, milloin Tamy seuraa perässä.

Tavallisesta opiskelijasta muutos voi tuntua triviaalilta, mutta ylioppilaskunnan rakenteisiin vakipesteihin siirtymisellä on suuria vaikutuksia. Ylioppilaskunnat ovat jäykkiä toimijoita jo ennestään, ja nyt niissä täytyy miettiä uusiksi niin rekrytointitavat, palkkausjärjestelmät kuin toimenkuvatkin.

Koska muutos on joka tapauksessa edessä, se on paras tehdä kerralla kunnolla. Uudistamista vaatisi etenkin ylioppilaskuntien raskas rekrytointikäytäntö, jossa työnhakijan haastattelee ensin ylioppilaskunnan hallitus ja sitten edustajisto.

Näennäisesti tämä palvelee demokratiaa, mutta käytännössä se vain tarjoaa kokemattomille opiskelijapoliitikoille keinon päteä. Suurimmalla osalla edaattoreista ei ole minkäänlaista pätevyyttä arvioida hakijan sopivuutta toimeensa. Moni ei osaa edes alkeellisia käytöstapoja, vaan haastatteluissa haukotellaan ja luetaan lehtiä.

Tilanne on ikävä ennen kaikkea työnhakijalle, mutta paljon se tuottaa työtä myös ylioppilaskunnassa. Suurin osa rekrytoinneista tulisi jättää edustajiston valitseman hallituksen vastuulle.

Tapaus on osoittanut myös sen, että ylioppilaskuntien kattojärjestö SYL ei ole ollut tehtäviensä tasalla. Parin vuoden määräaikaisuuksien laillisuudesta on puhuttu vuosikausia, ja asiaan olisi voitu varautua etukäteen. Nyt ylioppilaskunnissa on turhaan odotettu neuvoja SYL:ltä, ja samaan aikaan välit työpaikoilla kiristyvät ja jokainen selvittää asioita yksinään.

Juuri tällaisessa tilanteessa SYL:n olisi pitänyt rauhoittaa tilanne. Lopulliset ratkaisut työsuhteiden laadusta on tehtävä jokaisessa ylioppilaskunnassa erikseen, mutta apua ja selkänojaa kaivattaisiin varmasti kaikkialla.

Tuomo Tamminen