Aviisi tulee kotiin

Käytävät ovat hiljaiset. Tammelan kupeessa sijaitseva opiskelija-asuntola Ilmari on näköjään aukaissut veräjänsä talvilomailijoille. Vain yksinäiset ovikellot kaikuvat ovi toisensa jälkeen.

Viimein oven avaa lentokoneinsinööri ilman paitaa. Pojalla on kiire junaan, mutta julkisuus houkuttelee päästämään toimittajan hieman nuuskimaan - asuntoa siis.

Timo Rossi, 21, pakkaa vielä laukkuja lomaansa varten. Hän on kotoisin Suonenjoelta, jonne hän lähtee viettämään lomansa.

"Oikeastaan menen lomalle töihin. Kotiin tullessa saan aina taksirengin pestin. Ajelen tutun taksilla yövuorot, jotta sekin saa pitää hieman lomaa", hän tarkentaa.

Ajelu on leppoista pienellä paikkakunnalla myös öisin. Ne humalaiset kun kuulemma tuntee jo kaikki.

Suonenjokelaiselta on pakko kysyä suhdetta mansikoihin. Yleensä se on vähän niin kuin homejuusto: palava intohimo tai traumainen pelko.

"Viisi päivää olen elämässäni mansikoita poiminut. Sen jälkeen vannoin, ettei enää ikinä."

Ammatinvalinta kohdistuikin pellolta lentokonetekniikkaan.

Tampereella mansikkamaiden kasvatti on viihtynyt hyvin. Kaupungissa riittää virtaa olematta kuitenkaan ahdistavan iso. Vapaa-aikaa on vähän, mutta se kuluu urheilun ja illanviettojen merkeissä.

Ilmarin sijainti on keskeinen Tullintorin ja juna-aseman kupeessa. Kaupanpäälle Timo on saanut alakertaansa homobaarin.

"Ei siitä ole haittaa, koska harvoin olen melun aikaan itsekään kotona", hän kertoo ja vakuuttaa perään, ettei ole osasyyllinen kyseisen juottolan melusaasteeseen.

Baarin ääniä kiusallisemmiksi talossa ovat käyneet palohälytykset. Asukkaat eivät ole keskimääräistä kovempia pyromaaneja, vaan innokkaita ruoanlaittajia.

"Palovaroittimet on kytketty keskukseen, joten aina, kun jossakin savuaa, koko talossa pirisee. Niitä tulee melko usein, ja tähän asti jokaisen hälytyksen syy on ollut ruoka. Ei niitä voi enää ottaa vakavasti."

Toivottavasti ei ole Timon kynttilä vakan alla, kun oikea hätä iskee.

Kellon vilkuilu tepsii. On aika päästää taksikuski junaan nukkumaan.

"Täytyy kerätä voimia illan keikkaa varten."

Laura Happo