Sivistysyliopisto – R.I.P.

Yliopistojärjestelmä on muutoksen kourissa. Hallitus on muuttamassa yliopistojen rahoitusta ja rakenteita. Avointa ja julkista keskustelua ei ole liiemmin käyty.

Korkeakoulukenttää on kohahduttanut viimeaikainen keskustelu tai nimenomaan sen puuttuminen yliopistouudistuksesta ja etenkin yliopistojen rakennemuutoksesta sekä uudesta rahoitusmallista.

Keskustelua kirvoittaa etenkin innovaatioyliopistohanke, joka yhdistää Teknillisen korkeakoulun, Helsingin kauppakorkeakoulun ja Taideteollisen korkeakoulun.

Rahoitusta innovaatioyliopistolle on luvassa 500 miljoonaa euroa, jos ulkopuolista rahoitusta kyetään hankkimaan 200 miljoonan euron edestä. Myös muille yliopistoille on luvattu lisärahoitusta samassa suhteessa, eli valtio rahoittaa yliopistoja viisi seitsemäsosaa, jos yksityisiltä rahoittajilta onnistutaan hankkimaan kaksi seitsemäsosaa.

Rahoitusmallin ehdoksi on kuitenkin kaavailtu yliopistojen siirtymistä säätiöpohjaiseen hallintomalliin. Säätiöyliopiston hallitus koostuu ulkopuolisista jäsenistä eli käytännössä rahoittajista.

Jos rahoittajat päättävät toiminnan muun muassa opetuksen ja tieteellisen tutkimuksen linjauksista yliopistoissa, uhkakuvina ovat yliopistojen itsehallinnon murtuminen ja tieteen autonomisuuden katoaminen.

Eräänä kysymyksenä herää myös ulkopuolisten toimijoiden taito ja osaaminen näiden strategisten linjausten luomisesta. Päätöksentekoa ei voida vieraannuttaa asianomaisista yliopistojen henkilöstöstä ja opiskelijoista.

Tämä johtaa väistämättä opetuksen laadun, tasa-arvoisuuden ja tieteen kehittämisen laiminlyömiseen.

Itse rahoitusmallikin saa kritiikkiä osakseen. Onko todellakin mahdollista sitouttaa yliopistojen rahoitus talouselämän kehitykseen? Entä onko ulkopuolisilla rahoittajilla resursseja yliopistojen jatkuvaan rahoittamiseen, kun jopa innovaatioyliopiston 200 miljoonan euron potin keräys tuottaa ongelmia?

Yliopistojen rahoitusta ollaan yksityistämässä puutteellisin perustein. Vaikka yksityinen rahoitus suuntautuisi yliopistoille kokonaisuudessaan, niin yksityinen säätiömalli mahdollistaa rahoittajien tarkemman resurssien ohjauksen yliopiston sisällä.

Humanistisilla aloilla on täysin mahdotonta olettaa, että yksityiset rahoittajat tukevat alan kehitystä siinä missä vaikkapa kaupallisia aloja. Yliopistoilla ja tieteenaloilla, joilla ei ole mahdollista saada yksityistä rahoitusta, jäädään vaille myös valtion lisärahoitusta.

Tarve lisärahoitukseen ei katoa ennen kuin yliopistojen perusrahoitus saadaan kuntoon. Hallitus on luvannut 80 miljoonan euron lisäyksen yliopistojen perusrahoitukseen samalla, kun innovaatioyliopiston rahoitusta kasvatetaan 100 miljoonalla eurolla. Perusrahoituksen lisäys on kuitenkin riittämätön otettaessa kustannuskehitys huomioon.

Huomio tulisikin kiinnittää nimenomaan perusrahoituksen kasvattamiseen julkisella rahoituksella eikä lisärahoitukseen yksityisin varoin.

Hallitus on radikaalisti muuttamassa yliopistojärjestelmän rakenteita markkinavetoiseen suuntaan heikoin perustein. Kehitys viittaa siihen, että yliopistot eriarvoistuvat ja tieteen autonomia on mennyttä. Tätä kaikkea värittää avoimen ja läpinäkyvän julkisen keskustelun puute.

Opetus on Suomessa korkeatasoista, tasa-arvoista ja universaalia. Tämänkaltaisena se tulee myös säilyttää!

Sivistysyliopisto - R.I.P.

Sanna Marin
kunnallispolitiikan opiskelija