Kazakstan on valtava työmaa

Astanan hallintokortteleissa kulkiessa ei ensimmäisenä tule mieleen kehitysyhteistyö. Kazakstanin pääkaupunki on täynnä lasipäällysteisiä toimistokolosseja ja monumentaaliarkkitehtuuria. Perinteisen jurtan muotoon tehdystä ostoskeskuksesta löytyy vesipuisto ja sisäjunarata. Tasaiselle arolle rakennetussa kaupungissa on paljon tilaa ja hulppeita autoja.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kazakstanin talouskasvu on ollut Kiinan ja Qatarin jälkeen maailman kolmanneksi nopeinta. Talous on kasvanut erityisesti öljytulojen ansiosta, ja maa on jo vauraampi kuin köyhimmät EU-maat. Maailmanpankin määritelmissä Kazakstan onkin korkeamman keskituloluokan maa ja lähellä ryhmän ylärajaa.

Silti Kazakstan on teollisuusmaiden OECD-järjestön apukelpoisten maiden listalla ja YK:n kehitysohjelma UNDP toimii maassa aktiivisesti. Myös Suomella on kehitysyhteistyöprojekteja Kazakstanissa. Onko öljymiljardeja huolettomasti tuhlailevan valtion avustamisessa mitään järkeä?

"Mielestäni kehitysavun keskeinen tavoite on pureutua köyhyyden ongelmiin. Silloin lähtökohtaisesti jos maa on keskituloinen, sen ei pitäisi olla kehitysyhteistyön kohdemaana", Helsingin yliopiston kehitystutkimuksen dosentti Kimmo Kiljunen sanoo.

Keski-Aasian kysymykset ovat hänelle tuttuja, sillä hän toimi viisi vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen erityisedustajana alueella. Tällä hetkellä Kiljunen on ulkoministeriön palkkalistoilla Suomen erityisedustajana alueellisissa rauhanvälitystehtävissä, mutta haastatteluun hän korostaa vastaavansa tutkijana, ei niinkään virkamiehenä.

Keskituloisilla mailla on periaatteessa voimavaroja tarttua köyhyyden ongelmiin omatoimisesti panostamalla perusterveydenhuoltoon, koulutukseen ja infrastruktuuriin.

Asia ei ole kuitenkaan niin yksinkertainen. 72 prosenttia maailman köyhistä, lähes miljardi ihmistä, asuu nykyään keskituloluokkaan kuuluvissa maissa, valtaosa Kiinassa ja Intiassa. Muutos on valtava, sillä vielä kaksikymmentä vuotta sitten yhdeksän kymmenestä köyhästä asui vähiten kehittyneissä maissa.
Keskituloisia maita ei voi siis ohittaa olankohautuksella kehitysyhteistyöstä puhuttaessa.

"Esimerkiksi Intiassa on satoja miljoonia ihmisiä, jotka elävät absoluuttisessa köyhyydessä alle dollarilla päivässä. Jos tällaisia maita lähdetään tukemaan, niin minun mielestä avainkysymys on se, että saadaan paikallinen hallinto ja rahoitus mukaan", Kiljunen kertoo.

Ongelma onkin usein epätasainen tulonjako. Rikkaat kaupunkialueet kehittyvät vauhdilla, mutta köyhä maaseutu polkee paikallaan. Ilmiö on tuttu myös Kazakstanissa.

"Muutaman kymmenen kilometrin päässä pääkaupungista voi törmätä kyliin, joissa ei ole sähköä eikä juoksevaa vettä. Suurin ero elintasossa on venäjänkielisen ja kazakinkielisen väestönosan välillä, sillä suurin osa kaupunkilaisista on venäjänkielisiä", astanalainen Nariman Koishibayev sanoo.

22-vuotias Koishibayev on valmistunut yliopistosta, töissä valtion televisiossa ja pyörittää sivussa omaa audiovisuaalisen alan yritystä. Kazakstan on täynnä mahdollisuuksia koulutetuille kaupunkilaisille, mutta koulutuksen hankkiminen ei ole helppoa. Valtiollisiin yliopistoihin on vaikea päästä, ja opetus on huonoa. Yksityiset yliopistot taas ovat kalliita.

"Opiskeluun voi saada stipendin, mutta käytännössä sen saaminen edellyttää lahjontaa. 20 000 dollarin stipendin saamiseksi pitää antaa 15 000 dollaria lahjuksia", Koishibayev kertoo.

Hyvän hallinnon puute on yksi keskeinen syy epätasaiseen kehitykseen keskituloisissa maissa. Eliitti haluaa pitää kiinni vallasta ja sen suomista eduista. Siksi rahat laitetaan omaan taskuun tai käytetään monumentteihin ja armeijaan ennemmin kuin maaseudun kehittämiseen.

Myös Kazakstan on autoritäärinen valtio, jota hallitsee rautaisella otteella maan ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa presidentti Nursultan Nazarbajev. Presidentin Nur Otan -puolue sai parlamenttivaaleissa tammikuussa 2012 yli 80 prosenttia annetuista äänistä. Nazarbajev nauttii myös aitoa kansansuosiota, mutta kansainväliset tarkkailijat tuomitsivat vaalit vilpillisiksi.

Kazakstanissa kansalaisyhteiskunta on kehittymätön ja korruptio yleistä. Suomen kehitysyhteistyössä on tartuttu näihin ongelmiin.

"Ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltioasiat eivät usein ole hallitusten prioriteetteja, ja tarvitsevat tukea ulkopuolisilta. Esimerkki hankkeista on suurlähetystön paikallisen yhteistyön määrärahat, jotka tukevat näitä osa-alueita, ja samalla tukevat kansalaisjärjestöjen kehitystä ja toimintaa", sanoo lähetysneuvos ja kehitysyhteistyöasiantuntija Hanna Vuokko Astanan suurlähetystöstä.

Tuen saaminen suomalaisilta on vain tehty tarpeettoman monimutkaiseksi, ainakin paikallisen oikeuskäytäntöjen parantamista ajavan Legal Policy Research Center -kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja Nazgul Yergalievan mielestä.

"Suomi antoi suuren tukisumman yhdysvaltalaiselle Eurasian Foundation -säätiölle, joka taas tarjoaa meille ja muille järjestöille useita pieniä summia. Tämä on erittäin tehotonta rahojen käyttöä, kun suuri osa menee hallinnollisiin kuluihin. Eikä se tue pitkän tähtäimen kestävää kehitystä"

Kehitysyhteistyö Kazakstanissa on lopulta varsin pientä puuhastaelua. Suomi toimii alueella Laajemman Euroopan aloite -puiteohjelman kautta. Siihen kuuluu 11 maata Itä-Euroopasta, Kaukasiasta ja Keski-Aasiasta. Koko ohjelmalle on varattu reilut 10 miljoonaa eroa vuodessa, ja suurimman osan budjetista haukkaavat alueen köyhemmät maat. Tämän lisäksi Suomi jakaa paikallisen yhteistyön määrärahoja.

Tänä vuonna valtion talousarviossa kehitysyhteistyöhön oli varattu reilut 1,1 miljardia euroa. Tästä valtaosa menee köyhimpien maiden auttamiseen.
"Meidän kehitysavun laatua on se, että Suomella on ylivoimainen pääpaino vähiten kehittyneissä maissa. Tässä Suomi ja muut pohjoismaat poikkeavat edukseen muista", Kiljunen sanoo.

Huomattavasti kehitysapua isompi tekijä Kazakstanin ja Suomen suhteissa on ulkomaankauppa. Huippuvuonna 2008 kaupan arvo maiden välillä oli 850 miljoonaa euroa, mutta finanssikriisin myötä tästä hävisi puolet.

Kauppasuhteet ovat niin merkitykselliset, että Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Alexander Stubb (kok) kävi Kazakstanissa vienninedistämismatkalla lokakuussa. Mukana oli 55 suomalaisyritystä eri aloilta, esimerkiksi kaivosteollisuudesta sekä tietotekniikan ja vihreän cleantechin yrityksiä.

"Se on yksi suurimmista yritysvaltuustoista, joita mukanani on ollut. Tämä lienee merkki siitä, että Kazakstanissa on paljon bisnestä tehtävänä", Stubb totesi Aviisille syksyllä ennen matkaa.

Kazakstanin vaurastuessa se muuttuu enemmän kauppakumppaniksi, ja kehitysapu Keski-Aasian alueella keskittyy entistä enemmän alueen köyhimpiin maihin.

Koishibayev on kuitenkin kehityksestä huolissaan. Hänen mielestä Kazakstan tarvitsee vielä kehitysapua innovaatioiden, uuden teknologian ja syrjäseutujen infrastruktuurin kehittämiseksi.

"Asiaa pitäisi tutkia vielä tarkemmin, mutta pelkään, että meillä ei mene ihan niin hyvin, kuin ulospäin näyttää. Maamme on iso kupla, joka puhkeaa vielä jonakin päivänä."



Juho-Matti Paavola teksti & Seppo Honkanen, kuva