Tamy tunnustaa väriä

Politiikka on palannut opiskelijapolitiikkaan - Tamykin tunnustaa väriä!

Yllä oleva väite kärjistää mutta on silti jäljillä. Moni Tampereen ylioppilaskuntatoimintaa seuraava on todennut, että opiskelijatoiminta on viime aikoina politisoitunut.

Vuosi sitten pidetyissä edustajistovaaleissa oli entistä enemmän sitoutuneita ehdokkaita. Läpi menneistä heitä oli kolme neljästä.

Kun Tamylle valittiin uutta pääsihteeriä viime keväänä, ratkaiseva valintakriteeri kahden tasaväkisen ehdokkaan välillä oli lopulta puoluekanta. Tämä ei tosin ollut ensimmäinen kerta.

Päättyneenä vuonna Tamyä on johtanut punavihreä hallitus. Ensi vuoden hallituksesta tehtiin sateenkaari, jossa on sinisen, punaisen ja vihreän sävyjä. Ensimmäistä kertaa hallituksen puheenjohtaja on kokoomuksen riveistä.

Keskustelu käy aiempaa enemmän aatteen kautta, ja asioita katsellaan värillisten silmälasien läpi.

Entäs sitten, te kysytte. Edustajisto ei ole kaupunginvaltuusto tai eduskunta, jonka ratkaisuilla olisi juuri merkitystä opiskelijan arkeen.

Opiskelijoilla on kuitenkin paljon sananvaltaa yliopistossa ja sen kehittämisessä. Esimerkiksi yliopiston hallituksessa kolmannes paikoista on varattu opiskelijoille.

Lisäksi edustajisto päättää muun muassa opiskelijan jäsenmaksun suuruudesta ja siitä, mihin potti kulutetaan. Rahoja käytetään muun muassa opiskelijoiden edunvalvontaan, eikä suotta: euro edunvalvontaan voi parhaassa tapauksessa tarkoittaa kymmentä takaisin vaikkapa asumislisän korotuksen muodossa.

Politisoitumista karsastavat sanovat, että tärkeä edunvalvonta ei luonnistu, jos ylioppilasliikkeen eri laidat käyvät asemasotaa keskenään. Arkadianmäen kärhämät voivat tihkua Tampereelle, ja omaan aatteeseen maastoutuminen vesittää yhteistyön.

Värin tunnustaminen tuntuu silti reilulta peliltä. Jokaisen linjanvedon taustalla on oma arvomaailmansa, jonka pitäisi olla julkinen. Minulle on jäänyt hämäräksi, mikä on edustajiston sitoutumattomien rooli. Ajavatko he oppiaineensa, tiedekuntansa, opiskelijan vai jonkun tai jonkin muun asiaa?

Selvin tapa näyttää äänestäjälleen arvomaailmansa on valita puolue, koska niissä todellakin on eroja, vaikka usein toisin väitetään.

Mutta tarvitseeko värin näkyä ylioppilaskunnassa? Sen päätät sinä, arvon lukija, ensi syksyn vaaleissa.