Työ 2032

Kahdenkymmenen vuoden kuluttua suurin osa nykyisistä opiskelijoista on vasta työuransa puolivälissä. Globaalitalouden aikakaudella kaksi vuosikymmentä on kuitenkin pitkä aika. Yhteiskunta ja työelämä muuttuvat hengästyttävällä vauhdilla, ja välillä on vaikea pysyä mukana nykyhetkessä saati ennustaa tulevaa. Millaista on työelämä vuonna 2032? Millaisin välinein työtä tehdään? Aviisi kysyi asiantuntijoilta.

Tulevaisuutta pohtiessa kannattaa katsoa taaksepäin ja etsiä isoja kehityslinjoja, sanoo Työelämän tutkimuskeskuksen tutkimusjohtaja Tuula Heiskanen.

"Viime vuosikymmenien selkeä kehityskulku Suomessa on ollut palveluvaltaistuminen. Olemme siirtyneet alkutuotannosta ja teollisuudesta informaatioyhteiskuntaan."

Mitään pysyvää päämäärää ei ole kuitenkaan saavutettu, vaan liike jatkuu edelleen. Olemme osa globaalia työnjakoa, jossa Suomi on hakenut omaa paikkaansa keskittymällä korkeaan osaamiseen.

Tuotanto on siirtynyt halvan työvoiman perässä muualle, mutta tämäkään ei ole välttämättä pysyvä tila. Ensimmäiset merkit tuotannon paluusta ovat jo havaittavissa.

"Öljyn määrän vähentyessä kuljetuskustannukset kasvavat, ja tuotanto voi olla järkevämpää tehdä taas lähempänä käyttäjää", arvioi informaatiotieteiden yksikön emeritusprofessori Pertti Järvinen.

Toisaalta on myös suuri määrä peruselämiseen liittyviä töitä, joita ei pystytä ostamaan kansainvälisiltä markkinoilta.

Suomalaiset tarvitsevat asuntoja ja ruokakauppoja vielä kahdenkymmenen vuoden päästäkin. Ikärakenteen muuttuessa yhä merkittävämmät hoivapalvelut on myös tehtävä paikan päällä.

"Ei tästä täysin itsepalveluyhteiskunta tule, vaan on paljon ihmiseltä toiselle tehtäviä palveluita, jotka pitää tuottaa tässä ja nyt", Heiskanen kertoo.

Järvinen havainnollistaa samaa asiaa jakamalla työn kohteen ihmiseen, materiaaliin ja tietoon.

Ihminen käyttäytyy työn kohteena arvaamattomasti eikä palveluita pystytä automatisoimaan. Järvinen uskookin ihmiseen liittyvien töiden pysyvän pitkälti samanlaisena myös tulevaisuudessa.

Materiaaliin liittyvät työt voidaan pitkälti automatisoida, ja ihmisen suorittavan työn rooli jää valvonnan tasolle. Valvonta edellyttää laajaa käsitystä koko prosessista ja lisää tätä kautta kouluttautuneen työvoiman tarvetta myös tuotannossa.

Tiedolle ominaista on puolestaan helppo liikuteltavuus uuden teknologian avulla. Vuonna 2032 voi Suomessa tehdyt suunnitelmat toimittaa silmänräpäyksessä maailman toiselle puolelle kolmeulotteisia tulosteita tuottavaan printteriin, joka tekee tuotteen. Suunnittelutyö ei ole enää kiinni ajasta tai paikasta, kun tieto talletetaan netin pilvipalvelimiin. Tietotyötä tehdään tiimeissä, joiden jäsenet ovat hajallaan ympäri maailmaa.

Heiskanen kuitenkin muistuttaa, että asiantuntijatöissä olisi jo nyt mahdollista tehdä töitä missä tahansa, mutta työyhteisö koetaan edelleen tärkeäksi.

"Vielä kymmenen vuotta sitten oletettiin etätyön valtaavan alaa vauhdilla, mutta näin ei ole käynyt. Kollektiivinen luovuus tarvitsee edelleen face to face -kokoustamista, sillä teknologian kautta viesti ei välity samalla tavalla."

Teknologialla on kuitenkin merkittävä työelämää muuttava vaikutus. Käsityksen muutoksen vauhdista ja merkittävyydestä saa vaikkapa vilkaisemalla teknologiaa 20 vuotta sitten. Tietokoneet olivat isoja, internet-bisneksistä ei edes unelmoitu ja lähes puoli kiloa painavia NMT-puhelimia käsitelleessä Toimisto-lehden jutussa vuodelta 1992 ihmeteltiin taskupuhelinten rajua hinnanlaskua, kun alle 10 000 markan hintaryhmässä oli jo tungosta.

Teknologian kehittyessä syntyy myös uusia työtehtäviä. Tulevaisuuden tutkijoiden The Futurist -lehdessä listattiin viime vuonna mahdollisia uusia 2030-luvun ammatteja. Listalle oli päässyt muun muassa avaruusromun kerääjä, henkilökohtainen brändimanageri, digitaalisen henkilöllisyyden suunnittelija ja kloonitarhaaja.

Kehityksen suunnan ennustaminen yhtään pidemmällä aikajänteellä on kuitenkin vaikeaa. Vuosikymmeniä työelämää ja teknologiaa tutkineen Järvisen mielestä varmaa on vain muutos.

"It-alalla tulee kolmen vuoden välein isoja loikkauksia. Soveltaminen vie aina aikansa, mutta niistä syntyy asioita, joita kukaan ei ole osannut aikaisemmin ajatella. Parempi olla rehellinen ja todeta, että itse en ainakaan uskalla veikkailla tulevaisuuden suuntaa."

Nopeasti kehittyvän ja kaikkialle leviävän teknologian lävistämässä työelämässä parhaiten pärjäävät tietotekniikan aikakaudella kasvaneet diginatiivit. Heille teknologian käyttö on luontevaa.

"Viisivuotias lapsenlapseni ei vielä osaa lukea, mutta käyttää tietokonetta sujuvasti. Parikymppisenä hän on viettänyt 20 000 tuntia informaatioteknologian parissa", Järvinen kertoo.

Vuonna 2032 viimeiset ennen digiaikaa kasvaneet sukupolvet ovat vielä työelämässä. Heille uuden ja jatkuvasti muuttuvan teknologian opiskelu on työlästä, ja monet suuntautuvat perinteisille palvelualoille, joilla ei tarvitse tuottaa tietoa.

Kun lukee erilaisia raportteja tulevaisuuden työelämästä, silmille hyppii jatkuvasti termi luovuus. Esimerkiksi Elinkeinoelämän keskusliiton Oivallus-hankkeen sadalle suomalaiselle yritykselle tehdyn kyselyn mukaan tulevaisuuden työtehtävät ovat uutta luovia, kokeilevia, itseohjautuvia ja kansainvälisiä.

Raportissa tulevaisuuden työtä verrataan jazz-improvisaatioon. Kuten jazzissa, myös työssä päämäärä tiedetään, mutta tavoitteeseen pääsemiseksi ei ole tarkkoja nuotteja. Jokainen kehittää omasta osaamisestaan yksilöllisen äänen, jota käytetään osana kokonaisuutta. Tulevaisuudessa työ perustuu tiimeihin, jotka jazz-bändin tavoin soittavat yhteen.

Heiskanen palauttaa raporttien hehkutuksesta hengästyneen takaisin maanpinnalle. Vaikka luovuuden merkitys kasvaa tulevaisuudessa, jää jäljelle vielä kasapäin rutiininomaisia töitä.

Toisaalta luovuutta kipeästi tarvitsevilla korkean osaamisen aloilla työnantajat eivät ole valmiita antamaan vapaita käsiä tulokseen pääsemiseksi.

"Kontrolli on kuulunut aina työnantajan oikeuksiin, ja siitä pidetään tiukasti kiinni. Tämä pätee varmasti vielä vuonna 2032", Heiskanen arvelee.

Luovuuden ehdoista huolehtiminen tulevaisuudessa on korkean osaamisen aloilla keskeinen kysymys.

Kilpailu globaaleilla työmarkkinoilla kiihtyy, kun kasvavista talouksista valmistuu yhä suurempi joukko korkeasti koulutettuja ammattilaisia. Kehityksen eturintamassa pysyminen vaatii jatkuvaa uudistumista.

Heiskanen uskoo tässä suhteessa pienten yritysten voimaan. Hän on tehnyt hiljattain julkaistun vertailututkimuksen kahdesta maailmanmarkkinoille suunnanneesta lääketieteelliseen teknologian yrityksestä.

Uusi ja yllättävä innovaatio nosti toisen yrityksistä markkinajohtajaksi, mutta lääketeknologian alalla pakollinen fuusioituminen jättifirmaan muutti toiminnan uuden kehittämisestä valmiin tuotteen hiomiseksi ja pikkuparannusten nypläämiseksi.

"Isoja yrityksiä tarvitaan, ne ovat vetureita, jotka määrittelevät pienyritysten toimintaa. Mutta pienissä luovuuden ja uusien ideoiden potentiaali on korkeampi."

Työuratkin muistuttavat kahdenkymmenen vuoden päästä enemmän yrittäjyyttä.

Asiantuntijat joutuvat tulevaisuudessa ottamaan yhä enemmän vastuuta itsestään ja osaamisestaan, sekä hyödyntämään useampia yrityksiä kerralla oman osaamisensa jakelukanavina. Pelkät taidot ja osaaminen eivät riitä, vaan on myös kyettävä myymään itsensä yhä uudestaan sosiaalisissa tilanteissa.

Työttömyys, palkkatyö ja yrittäjyys lomittuvat toisiinsa, ja pätkittäisessä työelämässä osaamista joutuu päivittämään jatkuvasti. Enää ei riitä, että kouluttautuu yhteen ammattiin, vaan on oltava valmis vaihtamaan alaa.

"Tässä on koulutuslaitoksilla pohdinnan paikka siitä, mihin koulutusta painotetaan. Opetetaanko taitoja vai annetaanko pohja, johon voi kiinnittää erikoistaitoja", Heiskanen sanoo.

Työelämä vuonna 2032 vaatii tekijältä joustavuutta. Heiskanen ei usko, että työtunnit sinänsä kasvaisivat, mutta työajat eivät noudata kahdeksasta neljään -rutiinia. Teknologian löystyttäessä ajan ja paikan sidonnaisuutta korkeasti koulutetuissa ammateissa on oltava valmiina tekemään työtä myös virka-ajan ulkopuolella.

Palvelualoilla työtunnit ovat usein epätavallisia. Laseja kilistellään baarissa aamuyöstä, ja hoitotyötä tehdään ympäri vuorokauden.

Samaan aikaan työn arvostus suhteessa muuhun elämään kuitenkin laskee. Työ on edelleen erittäin tärkeä osa elämää, mutta sen eteen ei olla valmiita uhraamaan kaikkea.

"Tässä on ristiin meneviä kehityksiä. Elämänlaatua katsotaan kokonaisuutena samalla, kun joustavuuden vaatimukset työelämän suunnalta lisääntyvät", Heiskanen pohtii.

Työelämä tulevaisuuteen vaikuttaa siis useita osin ristiriitaisiakin kehityskulkuja. Monelta osin työelämä vuonna 2032 muistuttaa nykyistä. Ihmiset työllistyvät samoille palvelualoille kuin aikaisemmin. Toisaalta uusi teknologia vauhdittaa muutosta joillain aloilla.

Eri kehityskulkujen muodostamaa tulevaisuutta voi vain arvailla, ja todennäköisesti merkittävimpiä muutoksia ei vielä osata aavistaa.

Talousheilahdusten ja teknologisten edistysaskeleiden muovaamassa tulevaisuuden työelämässä vain yksi asia on varmaa: työ ei tekemällä lopu.

Juho-Matti Paavola, teksti

Fakta:

1. Väestön ikärakenne muuttuu



Muutos asettaa eläkejärjestelmän ja julkisen talouden merkittävien haasteiden eteen. Jotta ihmiset pysyvät töissä ja yritykset saavat osaavaa työvoimaa, on huolehdittava osaamisen kehittämisestä työuran kuluessa.

2. Työ ja sen muodot muuttuvat

Säännöllisen kokopäiväisen palkkatyön merkitys todennäköisesti vähenee. Työtaitoja ja osaamista on jatkuvasti päivitettävä, sillä tulevaisuudessa yhä harvemmalla on vain yksi ura. Ihmisten on kyettävä siirtymään osaamisalueelta toiselle ja luomaan uusia ammatti-identiteettejä elämän mittaan.

3. Luonnonvaroja kulutetaan vähemmän

Työtä on tulevaisuudessa tehtävä niin, että luonnonvaroja kuluu vähemmän kuin nykyään. Kulutus määrittää tuotteiden valmistuksen lisäksi kaupan ja palvelualojen laajuutta ja toimintatapoja.

4. Teknologia luo uusia mahdollisuuksia

Kehittyneen terveysteknologian avulla pystytään seuraamaan ja arvioimaan tehokkaammin ihmisten terveydentilaa ja sen muutoksia. Toisaalta terveysteknologiasta seuraa myös se, että työnantaja kykenee valvomaan työntekijöiden jokaista liikettä ja hiostamaan tehokkaampaan työskentelyyn.

5. Työelämän ja vapaa-ajan raja hämärtyy

Työhyvinvointia haastavat tulevaisuudessa jo nykypäivänä näkyvissä olevat työhön liittyvät ilmiöt, kuten kiire, työelämän ja vapaa-ajan välisen rajan hämärtyminen ja ympäristökysymykset. Nämä ovat pysyviä keskustelunaiheita perinteisten työtapaturmien ja fyysisen kuormittavuuden rinnalla.

6. Globalisaatio ja monikulttuurisuus

Vaativat uudenlaisia viestintä- ja neuvottelutaitoja ja tapoja ratkaista ristiriitoja. Viestintäteknologian kehitys tekee mahdolliseksi työskentelyn globaaleissa virtuaalisissa tiimeissä. Kielitaito ja kielikoulutus nousevat aiempaa tärkeämpään rooliin.

Lähde: Työterveyslaitos 2010

Tulevaisuuden akateeminen uraputki: Vuonna 1988 syntynyt Jorma tekee monipuolisen uran

Jorma on vuonna 1988 syntynyt valtio-opin opiskelija. Hän valmistuu maisteriksi vuonna 2015 sivuaineenaan kansantaloustiede. Siirtyminen työelämään ei suju kitkatta: Jormalla menee neljä kuukautta kortistossa, ennen kuin hänet palkataan määräaikaiseen tarkastajan virkaan Verohallintoon.

Valmistumisvaiheen työttömyys ei ole poikkeuksellista. Tällä aineyhdistelmällä voisi työllistyä myös yksityiselle puolelle, esimerkiksi analyytikoksi pankki- ja rahoitusyhtiöön. Alasta riippuen vastavalmistuneiden työsuhteista jopa 2/3 on määräaikaisia.

Muutaman pätkäsopimuksen päätteeksi työttömäksi jäänyt Jorma perustaa vuonna 2020 yhdessä saksalaisen ohjelmoijaystävänsä kanssa yrityksen, joka tuottaa talouteen keskittyviä ubiikkiteknologiapalveluita.

Tulevaisuuden työelämässä uralla liikutaan paitsi vertikaalisesti, myös horisontaalisesti, eli alalta toiselle. Pätkätöiden väliset työttömyysjaksot ovat yleisiä, ja niistä selvitäkseen on oltava valmis jatkuvaan kouluttautumiseen. Yrittäjyyden rooli osana työuraa kasvaa tulevaisuudessa. Työ kansainvälistyy ja verkostoituu.

Yrittäjyys on kuitenkin aikaa vievää hommaa. Eräänä elokuisena iltana vuonna 2032 Jorma havahtuu: avioliitto on ajautumassa karille. Jorma astuu sivuun toimitusjohtajan paikalta ja tekee pienimuotoista konsultointia yritykselleen. Vaimon kanssa lähdetään maailmanympärimatkalle.

Työtä ei tulevaisuudessa tehdä välttämättä hinnalla millä hyvänsä, vaan sitä ajatellaan elämän kokonaisuuden näkökulmasta.

Lasten muutettua pois kotoa vuonna 2038 viisikymppinen Jorma alkaa kaivata uusia haasteita. Hän kuulee ystävänsä kautta ison firman hakevan viestintäpäällikköä, ja yrittäjätaustasta saatujen kokemusten avittamana hänet valitaan tehtävään.

Sujuva liikkuminen yrittäjyyden ja palkkatyön välillä on tulevaisuudessa todennäköistä. Toisaalta asiantuntijaroolissa ja esimiesroolissa kehittyminen tai siirtyminen näiden välillä on oleellista uran loppupuolella.

55-vuotiaana Jorma palaa takaisin juurilleen, kun hänet palkataan kansainvälisen veronkiertoa ehkäisevän instituution Suomen osaston johtajaksi. Hän siirtyy toimesta eläkkeelle 66-vuotiaana.

Vaikka epätyypillisten työsuhteiden osuus on kasvanut, toistaiseksi voimassa oleva työ on edelleen yleisin vaihtoehto, ja tämä trendi jatkunee pitkälle tulevaisuuteen. Uran loppupuolella viihdytään myös useammin saman työnantajan palveluksessa pidempään. Nykyään korkeakoulutuetut jäävät Suomessa eläkkeelle keskimäärin 63-vuotiaina, mutta työurat tulevat todennäköisesti pidentymään loppupäästä.

Jorman fiktiivinen uraputki toimii esimerkkinä erilaisista vaihtoehdoista, joihin korkeasti koulutettu voi tulevaisuuden työelämässä törmätä. Kursivoidut ovat asiantuntijoiden antamia vinkkejä.

Juho-Matti Paavola, teksti

Asiantuntijat: Mia Simpanen Ura- ja rekrytointipalveluista, Akavan työvoima-asiantuntija Heikki

Taulu ja Suomen altiotieteilijöiden liiton asiamies Aki Reinimäki.