Kolumni: Kulttuurikampi

Suomi juhlii 90-vuotista itsenäisyyttään elävin kuvin. Lähikuukausina ensi-iltaan tulee ainakin neljä itsenäisyyden ajan kipupisteisiin paneutuvaa elokuvaa, jotka laajentavat taas kansalaisten historiakäsitystä.

Ensin nähtiin Claes Olssonin Colorado Avenue, jossa sivutaan kansalaissotaa Pohjanmaan kautta. Marraskuussa vuoroon tuleva Lauri Törhösen Raja 1918 kuvaa elämää Suomen ja Neuvosto-Venäjän rajaseudulla itsenäisyyden alkuaikoina. Kansalaissodan jälkiselvittelyt ovat puolestaan keskiössä tammikuussa ensi-iltansa saavassa Aku Louhimiehen Käskyssä.

Vaikkei Colorado Avenue ehkä olekaan elokuvana kaikkein onnistuneimpia, se tuo yhdessä Törhösen ja Louhimiehen leffojen kanssa kaivattuja lisänäkökulmia vuosien 1917-20 tapahtumiin, jotka määrittivät Suomen itsenäisyyden.

Tämä tuppaa unohtumaan kovin usein, sillä itsenäisyydestä puhuttaessa tapetille nousevat yleensä ensimmäisenä talvi- ja jatkosodat veteraaneineen. Itsenäisyys toki säilyi, mutta kummasti tämän sodan traumat verhotaan elokuvissa yhä kunniaksi ja voitoksi - toisin kuin kansalaissota, jonka kuvauksissa alkaa jo näkyä, ettei sodissa ole kuin häviäjiä.

Jos joka ikinen itsenäisyyspäivä näytettävä Tuntematon sotilas ei riitä, "moniulotteisten" jatkosotakuvausten katsomista voi jatkaa tänä vuonna leffateatterissa heti seuraavana päivänä. Silloin ensi-iltaan tulee Ã…ke Lindmanin Tali-Ihantala 1944.

Elokuvasta on tulossa ylistyslaulu suomalaisen korpisoturin taistelutahdolle ja urheudelle. Tavoitteena on ylipäätään tapahtumien mahdollisimman totuudenmukainen kuvaus.

Tali-Ihantala 1944:n realismi jäänee kuitenkin yksipuoliseksi. Käsittelyyn kun tuskin tulee esimerkiksi se, että urheiden soturien lisäksi yli kymmenentuhatta suomalaista osoitti inhimillisiä piirteitä ja pinkoi pakoon jyräävää puna-armeijaa.

Kovin kriittisesti kuvataan tuskin sitäkään, että jatkosodassa suomalaiset teloittivat kenties kolmatta sataa omaansa ja pitivät neuvostovankeja niin surkeissa leireissä, että heitä menehtyi parikymmentätuhatta.

Jotta käsitys vuosien 1939-44 kokemuksista saataisiin nykyistä realistisempiin mittoihin, jatkosotaa olisi syytä tarkkailla kriittisen historiantutkimuksen valossa myös elokuvissa - niistä asiat jäävät päähän paljon paremmin kuin historiantunneilta.

Seuraava leffa voisikin perustua esimerkiksi Heikki Ylikankaan polemiikkia synnyttäneeseen Romahtaako rintama? -tutkimukseen. Sen kautta välittyisi epäilemättä perinteisiä sotaleffoja avartavampi kuva jatkosodasta.

Olli Koikkalainen