Pääkirjoitus

"Kyseisessä aloitteessa on kyse puhtaasta politiikan teosta. Asia ei etene näin."

Näin vastasi sdp:n kansanedustaja Tero Rönni Aviisin opintorahakyselyyn, viitaten keskustan Antti Kaikkosen ja eräiden muiden hallituspuolueiden nuorten kansanedustajien jättämään lakialoitteeseen. Aloitteessa esitetään opintorahan korottamista opiskelijajärjestöjen vaatimat 15 prosenttia.

Lausunto kertoo karua kieltä siitä, millaiseksi poliitikot itsekin politiikan mieltävät. Asiat eivät etene puhtaasti politiikkaa tekemällä.

Yleinen mielipide ainakin pirkanmaalaisten ja olettavasti useimpien muidenkin kansanedustajien keskuudessa on nyt opiskelijoiden vaatimuksille suopea.

Näin vaalien alla opiskelijoita ei haluta ehdoin tahdoin ärsyttää, etenkään, kun opiskelijaliike on vihdoin päässyt kampanjoinnissaan vauhtiin. Myös tiedotusvälineissä opiskelijat ovat saaneet kesän ja syksyn aikana hyvin huomiota. Pääkirjoituksissa Helsingin Sanomia myöten on osoitettu suoraa tukea opiskelijoiden vaatimuksille.

Niinpä oppositiopuolueet ovat opiskelijoiden edessä mielin kielin ja hallituspuolueiden kansanedustajat toistelevat ympäripyöreitä siitä, kuinka opiskelijoita on tuettava, mutta ihan vielä ei ole rahaa.

Neljäntoista laihan vuoden jälkeen "kyllä, mutta ei vielä" -sympatiat eivät paljon lämmitä. Opintorahaa korotettiin viimeksi 1992 syvimmän laman keskellä.

Eduskunnasta löytyy aivan taatusti joukko keski-iän ylittäneitä setiä ja tätejä, joiden mielestä lisää rahaa vaativat opiskelijat on hemmoteltu pilalle, koska ennenkin pärjättiin ilman tukiaisia.

Jotain asian merkityksestä kertoo kuitenkin se, että kukaan ei sano ääneen opiskelijoiden vaatimusten olevan kohtuuttomia.

Tätä huomiota vasten peilaten tuntuu entistä hämmästyttävämmältä, ettei asialle ole tähän mennessä saatu tehtyä mitään. Mitä eduskunnassa on oikein tehty - politiikkaa?