Leffa-arvio: Yllätyksiä arkussa

Leffan tylsä nimi ja melko nimetön näyttelijäkatras antavat olettaa, että Yllätyksiä arkussa tuskin tarjoaa mitään elämää suurempaa elokuvanautintoa.

Eikä elämänlaatu paranekaan sentään kymmenillä pykälillä tämän leffakokemuksen jälkeen. Mutta mikäli naurun ikää pidentävään vaikutukseen on uskominen, Yllätyksiä arkussa voi tietää katsojalleen muutaman lisäkuukauden tallaamista tällä pallolla.

Elokuvan alun perusteella kyse on pitkälti Rimakauhua ja rakkautta -tyylisestä brittikomediasta, joka kyllä naurattaa hetkittäin mutta on pohjimmiltaan turhan selvästi vastuuntuntoisille aikuisille suunnattua. Aika pian mukaan ilmestyy onneksi yhä mustempaa huumoria ja karrikoidumpia roolihahmoja, joiden myötä tarina muuttuu oikeasti hauskaksi.

Alemmuuskompleksista kärsivä Daniel (Matthew MacFadyen) saa kontolleen huolehtia isänsä hautajaisista, joihin kokoontuu varsin kirjava kattaus vainajan sukulaisia ja tuttavia. Kuten arvata saattaa, juhlallisuudet eivät suju alkuunkaan suunnitellusti, sillä hautaustoimiston väki esimerkiksi toimittaa paikalle väärän vainajan.

Tämä on kuitenkin vielä pientä. Kovasti hermoileva Simon (Alan Tudyk) on napannut vahingossa Valiumin-tabletin sijaan voimakasta LSD-johdannaista. Aine tehoaa turhankin hyvin ja vie hänet totaaliselle happotripille, jota vieraat eivät voi olla huomaamatta. Samaista hallusinogeenia päätyy kaiken lisäksi parin muunkin surijan elimistöön.

Simonin sekoilut ovat kuitenkin Danielille pieni murhe verrattuna siihen, mitä paikalle ilmestyvä tuntematon pikkumies (Peter Dinklage) saa aikaan. Hän nimittäin uhkaa paljastaa koko hautajaisväelle vainajan salatun kaksoiselämän, ellei saa huomattavaa rahasummaa.

Yhden jos toisenkin hermot alkavat pettää, ja epämiellyttävästä tilanteesta yritetään selvitä epätoivoisin konstein, jotka liikkuvat sopivan lähellä hyvän maun rajoja.

Yllättäviä käänteitä tarjoavan juonen lisäksi elokuvan parasta antia ovat komeat näyttelijäsuoritukset. Parhaiten onnistuvat voimakastahtoista Marthaa esittävä Daisy Donovan ja kärttyisän Alfie-sedän rooliin hyvin istuva Peter Vaughan.

Kokonaisuuden perusteella onkin vaikea uskoa, että ohjaaja Frank Ozin aiemmat meriitit ovat lähinnä Muppettien ja Seesamtien parista.

Vaikka Yllätyksiä arkussa on luokiteltu K-7-leffaksi, kyse ei ole alkuunkaan koko perheen elokuvasta. Esimerkiksi USA:ssa tälle eivät pääse nauramaan alle 16-vuotiaat, mikä johtunee näyttelijöiden runsaasta F-sanan viljelemisestä sekä aavistuksen huumemyönteisestä yleisvaikutelmasta.

Kaiken kaikkiaan leffaa voi suositella niille brittihuumorin ystäville, jotka eivät hätkähdä esimerkiksi ruumin kanssa "leikittelystä" tai erinäisten eritteiden näkemisestä. Herrasmiesliigan, Trainspottingin tai South Parkin räävittömyyden ja hauskuuden tasolle Yllätyksiä arkussa ei toki yllä, mutta kunnon naurut irtoavat yllättävän moneen kertaan.

* * * *

Olli Koikkalainen