Kolumni: Asioiden oikea laita

Mikä on tärkein päätös, jonka olet elämässäsi tehnyt?" veljeni kaveri kysyi muutama vuosi sitten pullonpyörityksessä. Tajusin, etten ole tehnyt mielestäni mitään kovin merkittävää päätöstä. Useimmat lupaukseni itselleni eivät edes pidä. Tänäkin vuonna lupasin tinoja valaessa tavan vuoksi laihduttavani ja urheilevani enemmän.

Kysymys ei ole siitä, etten olisi saanut mitään aikaan. Kun aloin muistella elämääni, oikein mikään ei tuntunut omalta saavutukselta. Kaverit, läheiset, aatteet ja harrastukset ovat tärkeitä, mutta olen löytänyt ne sattumien kautta.

Kotoa muuttaminen nuorena oli tärkeä päätös, muttei se olisi onnistunut ilman vanhempien suostumustakin. Pääsin kolmen vuoden yrityksen jälkeen opiskelemaan tavoittelemaani alaa, mutta varsinaisen valinnan teki joku yliopistolla.

Vastasin lopulta vaivaantuneesti nauraen, että en langennut kaverin viikkoja jatkuneeseen iskuyritykseen. Tuntui ahdistavalta ajatella, että elämän isot päätökset syntyvät sattumalta tai muiden päättäminä. Minun roolikseni jää vain alkeellisten tarpeiden säätely. Oloa ei juuri helpottanut ajatus, että pienetkään valinnat eivät tunnu aina kovin vapailta. Mässyn poisjättäminen ei onnistu välttämättä tänäkään vuonna.

Toistin saman kysymyksen kavereilleni edellisissä pullonpyöritysbileissä. Tärkeän päätöksen miettiminen ei ollut kenellekään vastaajalle helppoa.

Vastauksina kuului opiskelupaikka, pitkäaikaisen seurustelun aloittaminen ja muutto Tampereelle. Asioita, jotka ohjaavat elämää. Samoja, joita mietin aikaisemmassa pullonpyöritysringissä. Kuulin itsekin kierroksen päätteeksi sanovani "seurustelun aloittaminen".

Olin vuosien saatossa oppinut näkemään oman roolini asioiden kulussa. Loppujen lopuksi on saivartelua miettiä, mikä kaikki vaikuttaa elämään oman vaikutuksen lisäksi. On tärkeää luvata ja päättää tämänkin vuoden aluksi, mihin suuntaan on menossa.

Hertta-Mari Kaukonen