Yhdelläkään aatteella ei ole monopolia perustuloon

Kuluneen viikon aikana on perustulo ollut näkyvillä monissakin eri yhteyksissä. Opiskelijalle näkyvin tilaisuus oli Tamyn oma perustulokonferenssi, johon loppujen lopuksi saatiin puhujia kiitettävän monelta eri tieteenalalta.

Poliittinen monimuotoisuus ei valitettavasti ollut läheskään samaa luokkaa, aktiivipoliitikkojen edustus kun rajoittui Anna Kontulaan ja Thomas Wallgreniin. Vaikka olikin tietysti kiva nähdä sellainen harvinaisuus kuin perustuloa kannattava demari, antoivat konferenssin puhujavalinnat kokonaisuutena kuvan perustulosta vasemmistolaisten puuhasteluna. Ja se ei ole hyvä - jos nimittäin puuhastelun halutaan joskus kehittyvän lainsäädäntötyöksi, tarvitaan siihen vähän vasemmistoa isompi poliittinen viiteryhmä. Sen kasaaminen on sitä helpompaa, mitä vähemmän perustulo leimautuu jonkin tietyn poppoon ideaksi.

Aamulehti puolestaan luonnehti pääkirjoitussivullaan perustuloa vihreiden projektiksi. Tämä on aivan yhtä huono väite kuin edellinenkin (ei sillä, että olettaisinkaan Aamulehden kirjoituksen tai lehden yleensä tavoitteena olevan perustulon lobbaamisen). Oikein ei ole myöskään yhdistää edellä mainittuja teesejä ja puhua perustulosta punavihreänä hapatuksena: puolueista kun tukensa on ilmaissut myös keskusta, joka päätti 2010 puoluekokouksessaan asettua negatiivisen tuloveron kannalle.

Kyseessä on malli, jossa tietyn summan alittavissa kuukausituloissa veroprosentti on negatiivinen eli palkan päälle saa lisätukea valtiolta. Lopputulos ei juurikaan eroa perustulosta, joskin sitä on vaikeampi väärinkäsittää tyyliin "ei Suomella ole varaa maksaa kaikille kansalaisilleen perustuloa!" tai "Nalle Wahlroos ei kyllä tarvitse enää 500 euroa valtiolta tulojensa lisäksi!"

Myös oikeistosta löytyy tukea perustulolle: esimerkkeinä mainittakoon uusliberalismin oppi-isät nobelistit Friedrich Hayek ja Milton Friedman ja edellämainittujen maanantaikappale Halikosta. Maltillisemmasta oikeistosta perustulomyönteisiä kantoja ovat ilmaisseet esimerkiksi Kokoomuksen kansanedustajat Lasse Männistö ja Harri Jaskari.

Britanniassa David Cameronin hallitus on lanseeraamassa Universal Creditiksi kutsutun perusturvamallin. Se ei ole varsinainen perustulo, sillä tuen määrä ei ole kaikille saajille sama, mutta malli kuitenkin karsii eri tukien viidakon yhdeksi isoksi tueksi ja varmistaa, että tuki vähenee aina hitaammin kuin palkkatulot kasvavat - työnteko on mallissa aina kannattavaa.

Tavoite voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, mutta Suomessa siitä ollaan kaukana. Eri tukimuotojen sekasotku kun johtaa monessa tilanteessa siihen, että efektiivinen marginaaliveroaste nousee yli sadan prosentin. Sama selkokielellä: teet töitä sen verran enemmän, että palkkasi nousee satasen, mutta menetät veroina ja pudonneina sosiaalietuuksia 110 euroa.

Järkevää tai työntekoon kannustavaa? Ai ei? No sitähän minäkin. Siksi asialle saisikin tehdä jotain. Minkä puolueen toimesta sitä jotain tehdään tai miksi sitä kutsutaan, on ainakin itselleni aika toisarvoista.

Ilkka Tiensuu

Kirjoittaja kiinnostui eri perustulomalleista toimiessaan
Tamyn hallituksessa ja puheenjohtajana.