Koti-ikävä

Kotikuntaani Äetsää käytetään kuntatutkijoiden keskuudessa usein esimerkkinä epäonnistuneesta kuntaliitoksesta. Vuonna 1981 Kiikan ja Keikyän kunnista yhdistyneessä Äetsässä asuu edelleen kahden kulmakunnan väkeä.

Äetsä sijaitsee Pirkanmaalla Satakunnan rajalla. 4 900 asukkaan kunnassa vanhojen keskustaajamien välillä on seitsemän kilometriä, mutta kun valtuustossa väännetään palveluiden sijainnista, välimatka moninkertaistuu.

Äetsässä on kaksi urheilukenttää, paloasemaa, kirkkoa ja seurakuntaa. Ripille pääsevät joka toinen vuosi ensin kiikkalaiset, sitten keikyäläiset, ettei kukaan pahoita mieltään. Yhdessä vaiheessa kunta ylläpiti kahta uimahallia, joissa uimakoulu käytiin vuorovuosina.

Rahaa ei ole juuri säästetty, ja kaikki ovat katkeria. Keikyän puolesta tuli lupauksista huolimatta virallinen keskusta. Kiikkalaiset narisevat oman puolensa näivettymisestä, mikä taas ärsyttää keikyäläisiä. Samalla kahtiajako vahvistuu. Takavuosina kesätyöpaikkaa hakiessa ei ollut yhdentekevää, kummalta puolelta oli kotoisin.

Nykyisin moni jo sentään kokee itsensä äetsäläiseksi, mutta kotiseutukiihkoilu ei ole hävinnyt. Kun viime vuonna Äetsässä aloitettiin Sastamalan kuntaan liittymisen suunnittelu, keikyäläiset keräsivät nimilistan, jossa vaadittiin Äetsän hajottamista kahtia: kiikkalaiset liittykööt Sastamalaan, keikyäläiset Huittisiin. Samalla siirtyisi kätevästi maakunnan rajakin.

Kaikessa koomisuudessaan idea oli jotenkin hellyttävä: missä muualla ihmiset pitävät identiteetistään yhtä uppiniskaisesti kiinni?

Teija Laakso