Musiikkia alaikäisille

"Mua vituttaa. Menin ostaan uutta K!-lehtee kaupasta, ja se oli poikien lehtihyllyssä..." avautuu englantilainen teinityttö Kerrang!-lehden lokakuun numerossa. Maailman myydyimmän musiikkilehden sivuilta löytyy teinien purkauksien lisäksi esimerkiksi kilpailuja, joista voi voittaa muun muassa Good Charlotten solistin Joel Maddenin käyttämän hikisen ja likaisen kauluspaidan. Lisäksi lehden sivuilla pääsee tutustumaan kaikille aidoille rokkareille tarkoitettuun glitter-rajauskynään tai Queens of the Stone Agen entisen basistin Nick Oliverin testamenttiin.

On lehdessä toki lukemistakin. Ainakin vähän. Suurimmat palstatilat on varattu Marilyn Mansonille ja kannessa poseeraavalle Muselle, joiden lisäksi löytyy myös levy-ja keikka-arvosteluita, pieniä uutisia ja artikkeleita. Lehti pursuilee värikkäitä, isoja kuvia ja grafiikkaa.

Myös mainoksia hyppää silmiin 70-sivuisen lehden lähes joka sivulta. Grafiikka on nuorten lehdelle tyypillistä, värikästä ja hieman sotkuista. Suurimmat jutut eivät massiiviselta kuvitukseltaan mahdu erityisemmin perehtymään asiaan, ja teksti jää vähäiseksi.

Kerrangia mainostetaan maailman myydyimpänä musiikkilehtenä, mutta kohdeyleisö on kuitenkin 13-17-vuotiasta. Asiantuntevaa musiikinharrastajaa lehti tuskin kiinnostaa. Ei puhettakaan, että lehdessä mainittaisiin vanhempia bändejä tai iäkkäämpiä pitkän linjan muusikoita. Musiikki pyörii skeitti/punk/rock/popin parissa, eli myös eri genret jäävät melko vähälle huomiolle.

Kerrangia voisi verrata suomalaisista lehdistä Suosikkiin, vaikka Suosikki ei täysin musiikkilehti olekaan. Molemmissa lehdissä viljellään nuoremmalle ikäpolvelle kevyttä luettavaa, värejä ja kuvia, sekä jättijulisteita.

Suomalaisiin varsinaisiin musiikkilehtiin Kerrangia ei voi verrata. Esimerkiksi Soundi on yhtä kaukana Kerrangista kuin George W. Bush hyvästä johtajasta. Soundi tarjoaa asiantuntevia haastatteluita, joissa tekstin määrä on suurempi kuin kuvien. Soundin kohdeyleisökin on hieman iäkkämpää kuin Kerrangin, joten myös vanhemmasta musiikista löytyy tietoa.

Yleispätevänä ohjeena voisi sanoa, että jos haluaa jotain luettavaa, lehtihyllystä kannattaa napata mukaansa esimerkiksi Soundi, Rumba, Mojo tai Uncut. Mutta jos räiskyvä grafiikka ja pintaa raapaisevat haastattelut kiinnostavat, Kerrang! on vaihtoehto.