Vain harva valmistuu maisteriohjelmastaan tavoiteajassa

Tampereen yliopiston erillisten maisteriohjelmien suorittajista vain noin kymmenen prosenttia valmistuu kahden vuoden tavoiteajassa. Opintojen viivästymisestä voi koitua harmia laitoksille, sillä valmistuneiden maisterien määrä vaikuttaa niiden rahoitukseen.

"Ohjelman suorittamiseen pitäisi saada lisäaikaa vain poikkeustapauksissa. Tuntuu kuitenkin siltä, että lisäaika on nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus", yliopiston opinto- ja kansainvälisten asioiden osastopäällikkö Mikko Markkola sanoo.

Erillisten maisteriohjelmien suorittajien opinnot pitkittyvät, koska niihin hakeutuvat ovat usein jo mukana työelämässä. Moni hakee maisteriohjelmasta tutkinnon sijaan muodollista pätevyyttä ja näkee sen ikään kuin ilmaisena täydennyskoulutuksena.

"Työssäkäynnin lisäksi ohjelman suorittamista hidastaa monesti se, että kandin tutkinto on suoritettu jossain toisessa tiedekunnassa. Moni joutuu täydentämään aiempia opintojaan, mikä voi viedä vuoden", hallintotieteiden opintoasiain päällikkö Kirsti Järvinen kertoo.

Erilliset maisteriohjelmat ovat 120 opintopisteen laajuisia koulutusohjelmia, joiden päätepiste on maisterin tutkinto. Niihin valitaan muutamasta pariinkymmeneen jo kandin tutkinnon suorittanutta opiskelijaa. Ohjelmien toteuttamiseen vaaditaan opetusministeriön lupa.

"Edellytyksenä on, että opetusta tarjoavalla laitoksella on riittävät resurssit ja että ohjelmasta saatavalle koulutukselle on todellista kysyntää myös työmarkkinoilla", opetuksen kehittämispäällikkö Markku Ihonen tiivistää.

Ohjelmien määrä kovassa kasvussa

Erilliset maisteriohjelmat ovat pääosin monitieteisiä ja tiettyyn aihepiiriin keskittyviä kokonaisuuksia. Niiden opetuksella haetaan lisäarvoa yksittäisten oppiaineiden maisteriopinnoille. Monet ohjelmat ovat kansainvälisiä.

"Englanninkieliset ohjelmat muodostavat tärkeän osan yliopiston kansainvälistä ulottuvuutta. Ne myös parantavat opiskelijoiden mahdollisuuksia suorittaa opintoja eri yliopistoissa sekä Suomessa että Euroopassa. Myös EU toivoo tällaista kehitystä", Mikko Markkola toteaa.

Ohjelmien määrä on kasvanut viime vuosina selvästi muun muassa kaksiportaisen tutkintojärjestelmän käyttöönoton vuoksi. Niitä on nykyisin pitkälti toistakymmentä. Markkola näkee kehityksen myönteisenä.

"Ohjelmien suorittajat työllistyvät yleisesti ottaen hyvin. Suunnitelmat pitää tehdä kunnolla ja resurssien on oltava kunnossa. Täytyy myös varmistaa, etteivät ohjelmat saa syödä laitosten muuta opetustarjontaa."

Myös mediakulttuurin maisteriopinnoista vastaava professori Mikko Lehtonen pitää erillisiä maisterikokonaisuuksia järkevinä, sillä ne avaavat monesti uusia näkökulmia tutkimukseen. Hän kuitenkin muistuttaa, että asioilla on aina kaksi puolta.

"Laitoksilta odotetaan monesti tällaista uusien näkökulmien luomista, ja se voi kuormittaa työntekijöitä. Vastapainoksi jotain työtaakkaa voisi keventääkin."

Ohjelmaan nopeuttamaan valmistumista

Historiaa viisi vuotta pääaineenaan lukenut Juho Paavola vaihtoi viime syksynä visuaalisen journalismin maisteriohjelmaan. Hän oli jo aiemmin suorittanut sivuaineena kuvajournalismin opintokokonaisuuden.

"Kynä olisi pysynyt kädessä ilman maisteriohjelmaakin, mutta nimenomaan journalismin visuaalisiin puoliin keskittyminen veti mukaan."

Ohjelman ensimmäinen talvi oli kiireinen. Nyt toisena vuonna aikaa jää paremmin gradua varten.

"Yksi syy hakeutua ohjelmaan oli se, että tiiviissä ryhmäopetuksessa on pakko ponnistella sen verran, että gradunkin pitäisi syntyä ajoissa."

Työkiireet pitkittävät monen visuaalisen journalismin opiskelijan valmistumista, mutta Paavola aikoo saada gradun valmiiksi kahden vuoden määräajassa.

"Ohjelman venyminen kolmanteen vuoteen voisi tulla hankalaksi, sillä opetusohjelma muuttuu jatkuvasti."

Olli Koikkalainen, teksti ja kuva