Yliopiston kuppiloitten parhaaksi suodattui Cafe Campus

Kun räntää tulee taivaan täydeltä, onko ihanampaa, kuin poiketa kahville lämmittelemään?

Kaatosateella kelpaa kuivattelijalle kahvila kuin kahvila, mutta kahvihetken laatua voi arvioida myös kriittisellä silmällä.

Useimmat yliopiston kahvilat ovat ravintolan yhteydessä, mutta ne on erotettu enemmän tai vähemmän omaksi kokonaisuudekseen.

Ratkaisu saa kahvila-alan asiantuntijan kurtistelemaan kulmiaan. Kahvinmaistajaksemme lupautuneella Coffee Housen ravintolapäälliköllä Tommi Harjulla on monestakin asiasta sanansa sanottavana.

Kierroksen jälkeen Harju jää pohtimaan yleisvaikutelmaa. Kiitosta saa kahvin erinomainen hinta-laatu -suhde, kritiikkiä taas suppea oheisvalikoima.

Erityisesti Harjua jäi mietityttämään se, miksi take away -kahvi oli monessa paikassa kalliimpi kuin paikanpäällä juotu.

Ravintolapäällikön mielestä kahvilassa juodun kahvin idea on siinä, että asiakas maksaa myös palvelusta ja kahvilakokemuksesta.

Harju toteaa, että kahvilakierros oli kiinnostava, kilpailevathan yliopiston kahvilat Tampereen muiden kahviloiden kanssa opiskelija-asiakkaista. Tuliko Harjulle sitten tunne, että kilpailu on kovaa?

"Hyvin on teillä kahvilat hoidettu, mutta eiköhän meille kaikille asiakkaita riitä", Harju naurahtaa.

Pinni: leimana
huoltoasemafiilis

Café Pinnissä on lounasruuhka eikä kassin kanssa meinaa mahtua luovimaan vapaaseen peräpöytään. Harju seisoskelee hetken paikallaan ennen kuin lähdemme kohti linjastoa uutta kahvikupillista varten.

"Onpa sekava yleisilme. Kesti hetken ennen kuin edes tajusi, missäpäin kahvikupit ovat", Harju ihmettelee. Pöydässä kahvinmaistaja listaa heti kahvilan kehityskohdat.

"Kahvi oli kyllä parempaa edellisessä paikassa. Ja nuo korkeat vitriinit ovat huonot, koska henkilökunta ei näy ollenkaan niiden takaa. Kokonaisuutena ahtaan tuntuinen paikka, semmoinen huoltoasemafiilis."

Café Pinnin rahkapulla sen sijaan on maistajan mieleen. Pulla on tuore ja hillo keskellä hyvää.

"Tästä voisin maksaa enemmänkin", Harju toteaa hyväksyvästi.

2/4

Attila: värikkyyttä
virastohengessä

Astuessamme Attilan kahvilaan näemme myyjän juuri vaihtavan kahvitermostaatin uuteen. Tiedossa on siis varmasti tuoretta kahvia.

"Hyvältä maistuu, sopivan kuumaa", Harju nyökyttelee ensimmäisen kahvisiemauksen jälkeen.

Kahvi on juhlamokkaa, jonka Harju kertoo olevan Suomen suosituin peruskahvi.

Kiitosta saa myös maistajan keltainen kahvikuppi, joka sopii kahvilan sisustukseen.

Keltaiset pöytäliinat ja punaiset gerberat tuovat värikkyyttä, ja Harjua miellyttävät erityisesti kaari-ikkunoita koristavat maalaukset. Mutta tulisiko hän itse tänne viihtymään?

"Jos olisi todella hyvää seuraa, mutta ei muuten. Onhan kahvila aika virastohenkinen."

3/4

Minerva: espressoakin
uskaltaa kokeilla

Seuraavana vuorossa on Minerva, jonka kahvilapuoli tuo Harjun mieleen Stockmannin yläkerran kahvilan. Kuulostaa siltä, että kehuja on luvassa.

"Esillepano on todella houkutteleva. On mukavaa, että voi kiertää suolaisten ja makeiden vitriinit ympäri, kun valitsee. Pulliakaan ei ole laitettu millekään yksittäisille paperilautasille, vaan keottu vadeille. Kelmusämpylät eivät houkuttele, mutta paperitaskuissa myytävät leivät näyttävät kivoilta", Harju summaa.

Lupaava tuotevalikoima rohkaisee Harjua kokeilemaan Minervan espressoa, joka on miehen mukaan kahvilan ehdoton tulikoe. Jonotettaessa espresso ehtii jäähtyä, mikä Harjun mukaan varmasti kismittäisi todellista espresson ystävää. Harju ei kuitenkaan kanna kaunaa, vaan kiittelee espresson määrää oikeaksi ja makua laadukkaaksi.

Matkalla ulos Harju huomaa ruokalan päätysyvennyksen.

"Miksei kahvilaosaa voisi siirtää tuonne? Syvennyksessä kahvilaan tulisi intiimiyttä ja viihtyisyyttä, jota hallimainen tila ei todellakaan nyt anna."

3/4

Campus: maku
on kohdallaan

Viimeisenä astumme sisään Café Campukseen. Kahvilassa soi hiljainen musiikki, ja erilaisten kahvien tuoksut käyvät sisään astujan nenään.

Valitsemme cappucinon ja juustotäytteisen patongin. Myyjän kanssa tulee asiantuntevaa keskustelua käytettyjen kahvipapujen laadusta.

Cappucino on vielä liian kuumaa juotavaksi, joten Harju silmäilee kahvilan sisustusta ja huomaa isoissa ikkunoissa kaihtimet.

Myös linjaston kahvinruskea värimaailma miellyttää, mutta kohderyhmää ajatellen saisi ilmapiiri Harjun mielestä olla nuorekkaampi.

Entäpä sitten itse tuotteet?

"Cappucinoon lisätty maito oli selvästi liian kuumaa. Maku on kuitenkin juuri sopivan pehmeä, tykkään."

Patongin täytteessä on, ehkä värin vuoksi, mandariinin paloja, mitä Harju pitää kummallisena.

Ensimmäinen haukkukaan ei paranna patongin pisteitä, sillä leipä maistuu kuivakkaalta. Harjun ehdotus on korvata mandariinit tuorejuustolevitteellä.

Harjua jää ihmetyttämään myös kahvilan myöhäinen aukeamisaika.

"Täältähän voisi nimenomaan hakea kahvin mukaan aamuluennoille tai käydä aamupalalla."

3,5/4

Veera Visapää