Pääkirjoitus

Yliopistomme ei saa rahoistaan irti niin paljon kuin muut yliopistot. Tampereen yliopisto oli Suomen yliopistojen tuottavuusvertailussa vielä vuosina 1998-2001 hiukan keskimääräistä tehokkaampi. Vuosina 2002-2005 oppiahjomme ei pysynyt kasvaneiden tehokkuusvaatimusten perässä, vaan tuottaa nykyisin keskimääräistä vähemmän tulosta. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen laskelmissa tulokseksi lasketaan tieteelliset julkaisut ja tutkinnot. Tehokkuutta on repiä mahdollisimman vähistä varoista mahdollisimman paljon tutkintoja. Siis putkitutkintoja.

Yliopistot ovat vastanneet tehokkuusvaatimuksiin säästämällä. Tampereen yliopistossa on ollut viime vuosina käynnissä niin valtion tuottavuusohjelmaa kuin rakenteellista kehittämistäkin, jonka seurauksena laitoksia on ryhdytty yhdistämään. Virkoja jätetään täyttämättä, opetusta järjestämättä ja kurssikirjoja ostamatta. Tulostuskiintiöitä on pienennetty.

Varsinkaan pienillä laitoksilla ei mene hyvin. Jotkut opiskelijat joutuvat tulostamaan seminaarityönsä itse, koska laitoksella ei ole varaa paperiin. Ainejärjestö voi joutua maksajaksi laitoskahveilla, koska laitoksella ei kertakaikkisesti ole rahaa.

Filosofian ainejärjestö Aatos älähtää tässä lehdessä laitoksen kurjistuneesta tilanteesta: filosofiasta ei järjestetä ainuttakaan tuntiopettajan pitämää opetustuntia syksyllä.

Yliopistolla on ajateltu, että jos vähennetään kuluja, yhdelle tutkinnolle ei tule niin paljon hintaa kuin ennen. Päätelmässä on se virhe, että jos säästetään tarpeeksi paljon, tutkintoja ei tule aiempaan tahtiin ulos. Pahimmillaan opiskelija keskeyttää opintonsa kokonaan.

Säästöt vaikeuttavat opiskelua monella tavalla. Ei ole yliopistonkaan kannalta tehokasta, että opiskelija joutuu jonottamaan pakolliselle kurssille pääsyä, kun opetusryhmiä vähennetään. Kirjatentit eivät ole aina kovinkaan nopeita kurssien suoritusmuotoja, varsinkin jos lainausjono venyy.

Yliopistolta pitää löytyä rohkeutta myöntää, että aivan tavallinen luento-opetus on tehokasta.

Hertta-Mari Kaukonen