Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 
Aviisi 05/2005
kansi

Opiskelija Minna tekee kolmesta kymmeneen keikkaa viikossa

"Olen Minna, 22 vuotta. Taustani on ihan tavallinen: synnyin Keski-Suomessa ja muutin Helsinkiin opiskelemaan hoitoalaa.

Aikaisemmin suhtauduin prostituutioon aika samalla tavalla kuin ihmiset yleensä. Ajattelin, että ne ovat kaikki sellaisia huumeidenkäyttäjiä ja pakotettuja.

Kaksi vuotta sitten näin televisiossa keskusteluohjelman, jossa oli kollega kertomassa työstään. Ajattelin, että tuohan on kuin minä, paitsi että minä en ota rahaa. Mulla on aina ollut paljon miehiä.

Heti sen jälkeen en rohjennut tähän ryhtyä. Vähän yli vuosi sitten luin huvikseni deitti-ilmoituksia netissä, ja tosi monessa ilmoituksessa mies etsi yya-suhdetta nuoren opiskelijatytön kanssa. Ajattelin, että tuohan sopisi mulle ihan hyvin.

Eka kerta oli käsihoito autossa. Se meni nopeasti. Meni muutama viikko, ennen kuin uskalsin laittaa oman ilmoituksen.

Nyt mulla on vakituiset asiakkaat, ja viikossa mulla on kolmesta kymmeneen keikkaa.

Teen rahasta kaikkea, mutta anaaliseksiä en harrasta enkä leiki millään eritteillä. Käytän itsestäni yleensä sanaa hupakko.

Hyvä puoli on tietenkin helppo raha: tienaan 150 euroa tunti. Valikoin aika tarkkaan, ketkä tapaan. Ensin pyydän heitä kirjoittamaan sähköpostin ja sitten haastattelen puhelimessa. Jos mies vielä kuulostaa mukavalta, tapaan.

Perheelle en tästä pystyisi kertomaan, he olisivat niin kauhuissaan. Muutamalle ystävälle olen kertonut. Moralisoimaan he eivät ole ryhtyneet, mutta jotkut olivat ensin aika järkyttyneitä ja huolestuneita. Olen vastannut, että nämä miehet kohtelevat minua paremmin kuin yhden illan jutut.

Kun prostituutiosta puhutaan julkisesti, kuulostaa siltä, etteivät ihmiset ollenkaan tiedä mistä puhuvat. Ehkä se johtuu siitä, että tämä on naisille aika uhkaava juttu.

Toisaalta se on mulle myös etu. On hyvä pitää kuvaa, että tämä on ihan kauhea maailma, koska silloin ei ole niin paljon kilpailua.

Alalla on myös varjopuolensa. Joka kerta, kun ottaa uuden miehen kotiin, ottaa riskin. Väkivaltaisia miehiä minulla ei ole ollut, mutta kerran multa vietiin rahat.

Kaksi kertaa olen lähtenyt romanssiin mukaan asiakkaan kanssa. Toinen juttu kaatui, mutta toinen suhde on vielä meneillään ja hyvin menee. Näemme vain pari kertaa viikossa, suhteemme ei ole kovin vakava.

Kun ajattelen itseäni yli kolmikymppisenä, uskon ja toivon että elän jonkinlaisessa tasaisen hyvässä liitossa. En kuitenkaan usko, että tulen koskaan tyytymään vain yhteen seksikumppaniin kerrallaan.

Lopetan sitten, kun ei tunnu kivalta. En tiedä, koska tulee ikä vastaan. Tiedän, että on paljon viisikymppisiäkin kollegoja, joilla riittää todella hyvin töitä.

Kollegoita olen tavannut henkilökohtaisesti kymmenkunta ja netissä olen kirjoitellut kymmenien kanssa. En ole tavannut koskaan yhtäkään parittajaa enkä tunne yhtään suomalaista, jolla olisi parittaja.

Tämä työ ei tosiaankaan sovi kenelle vaan. Alalle sopivat naiset, jotka muutenkin harrastaisivat paljon yhden illan juttuja ja jotka suhtautuvat vapaamielisesti seksiin.

Olen etuoikeutettu tällä alalla, koska olen suomalainen, minulla ei ole parittajaa ja voin tehdä tätä laillisesti, toisin kuin ulkomaalaiset. Musta tuntuu, että tällä alalla on kaksi eri maailmaa, koska ulkomaalaisista en tiedä mitään. Heitä en ole koskaan tavannut."

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto