Kantrilaulajan kasvutarina

Walk the Line (USA 2006). Ohjaus James Mangold. Käsikirjoitus Gill Dennis ja James Mangold. Pääosissa Joaquin Phoenix, Reese Witherspoon, Ginnifer Goodwin. Kesto 139 minuuttia. K-11. Ensi-ilta 10.2.

Kantrilaulajia uskotaan, koska he ovat viettäneet öitä vankilassa, käyttäneet läjäpäin päihteitä ja sekoilleet rakkauselämässään. Johnny Cash ei lanseerannut vain musiikkityyliä, vaan kokonaisen elämäntavan.

Kantrilaulajista kertovat elokuvat ovat myös omanlaisiaan: rosoisia kuvauksia miehistä, joiden edessä naiset kirkuvat mutta jotka murtuvat takahuoneessa muistaessaan kuinka äiti / isä / veli / nuoruuden rakastettu kuoli traktorin alle / nälkään / viinaan / ei antanut riittävästi rakkautta ja lämpöä sille pienelle pojalle, joka menestyvä kantrilaulaja syvällä sisimmässään on.

Lopulta kantrilaulaja kasvaa ihmisenä, mikä tuo hänen musiikkiinsa uutta syvyyttä.

James Mangoldin Cash-elokuva Walk the Line on uskollinen Cashin musiikille, elämäntarinalle ja kantrilaulajaelokuvan genrelle. Tosin Walk the Line kertoo itse musiikista varsin vähän ja on kuin mikä tahansa yhdysvaltalaiselokuva, jonka avulla ohjaaja käsittelee traumaattista isäsuhdettaan.

Rosoinen
rakkaus

Johnny Cashin (Joaquin Phoenix) taiteellisia pyrkimyksiä ei ymmärrä hänen oma vaimonsakaan Vivian (Ginnifer Goodwin), joka keskittyy nalkuttamiseen. Johnny yrittää pitkään ja kärsivällisesti rakastaa Viviania, vaikka heillä ei ole muuta yhteistä kuin kaksi tytärtä.

Kuvaan täytyy astua naisen, jonka kanssa Johnnylla on paljon yhteistä ja joka ymmärtää Johnnyn taiteellisia ambitioita. Tämä nainen on jo lapsena suureen suosioon noussut laulajatar June Carter (Reese Witherspoon), jonka esiintymistä pikku-Johnny kuunteli, kunnes isä vaati sulkemaan radion, koska musiikki on roskaa.

Suorittaessaan asevelvollisuuttaan Saksassa Johnny tuijotteli Carterin julisteita ja pääsi lopulta laulajanuransa alussa samalle estradille ihanan Junen kanssa. Mutta kantrilaulajan suhde naiseen, rakkauteen ja itseensä ei ole mutkaton.

Johnny Cashin merkitys kantrin ja rokin kehitykseen on kiistaton. Walk the Line -elokuva vaatii katsojalta harrasta suhtautumista Cashiin, sillä kuinka muuten jaksaa katsoa toisiaan toistavia estradikohtauksia, joissa bändi veivaa kolmen soinnun biisejä.

Antti Kivimäki