Oi muistatkos Otto sen päivän, jolloin johtosääntöä...

Oi muistatkos Otto, sen talvisen päivän, kun yhdessä johtosääntöä rustattiin... Vastaan vielä kertaalleen Otto Aurasen yliopistokritiikin kritiikkiin. Vastineessaan (Aviisi 26.11) minun ja Antti Ronkaisen kirjoittamaan tekstiin hän toistaa kantansa siitä, että yliopistolain kriitikot eivät missään vaiheessa ole tarjonneet konkreettisia järjestelmäkielisiä ehdotuksia, tietoon perustuvaa analyysia tai vastineita muutosprosessin tueksi.

Ensinnäkin haluan heti alkuun todeta, että liikkeen tarkoitus ei edes ollut tarjota vain lisää byrokraattista paperimassaa byrokratian rattaisiin byrokraattien kielellä, joka suurimmalle osalle yliopiston väkeä ja muutakin kansaa on täysin käsittämätöntä jargonia. Tarkoitus oli siis herättää keskustelu ihan meidän tavallisten pulliaisten keskuudessa siitä, mitä kyseinen pitkäaikainen ja lakiprosessiin jollakin tapaa kiteytynyt muutos on tuonut ja tuomassa tullessaan. Muillakin kuin byrokraateilla tulisi olla mahdollisuus osallistua keskusteluun ja päätöksentekoon kaikkia koskettavissa kysymyksissä. Lisäksi haluttiin tehdä oikeasti uudenlaisia avauksia ja kyseenalaistaa vallitseva puhtetapa tuottavuuudesta, tehokkuudesta ja innovaatioista ainoana oikeana ja mahdollisena tapana keskustella yliopiston tilasta ja tulevaisuudesta. Luonnollisiksi muuttuneiden diskurssien kyseenalaistaminen ja vaihtoehtojen etsiminen taas ei ole mahdollista pelkästään järjestelmän kielellä järjestelmälle puhuttaessa.

Toisekseen pitkään jatkuneen yliopistomuutoksen kritiikin pohjana on ollut ja sen ohessa on tuotettu myös yhteiskuntatieteellistä analyysiä ja tutkimusta, ei pelkästään tulevaisuuden utopioita. Esimerkkinä tästä vaikkapa Tuukka Tomperin kirjoittama analyysi korkeakoulupolitiikasta Yliopistolaki taustoineen. Koulutuspoliittinen tarkastelu.

Kolmanneksi yliopistoliike kyllä tuotti vinot pinot Aurasen kaipaamia lausumia ja vastaesityksiä järjestelmäkielellä. Esimerkiksi sekä itse lakiin että Tampereen yliopiston johtosääntöön, strategiaan ja jälleen uuteen johtosääntöesitykseen tämän vuodenkin puolella on tehty täysin byrokraattisen hyvän tavan mukaan pykälä pykälältä korjausehdotuksia, jotka on toimitettu valmisteleville tahoille. Niiden aikaansaavuudesta tai hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, mutta yritys on ollut kovaa. En tiedä vaivaako Ottoa liiallisen byrokratian rattaissa pyörimisen seurauksena muistinmenetys vai mistä on kyse, sillä itse muistan meidän yhdessä yhtä tällaista vastaesitystä johtosääntöön tuntitolkulla valmistelleen.

Joka tapauksessa olen sitä mieltä, että virkavastuuseen kuuluu monipuolinen, laaja-alainen ja kenttää kuunteleva valmisteluprosessi, niin ministeriön kuin oman yliopistommekin tasolla. Ja edelleenkin olen valmis kritisoimaan, kuten yliopistolaki kritiikin yhteydessä tehtiin ja Tampereen yliopistolla on tänä syksynä tehty, hätäisellä aikataululla, suljettujen ovien takana ja ilman todellista yhteisön sisällä käytyä keskustelua läpi vietyjä muutoksia. Tällaisten epädemokraattisten ja autoritaaristen prosessien kritiikki ei mielestäni ole mitenkään turhaa tai toissijaista, vaan päinvastoin kaikkein keskeisimpiä kritiikin kohteita.

Lopuksi vielä myönnän auliisti sen, että yliopistoliike oli avoimen poliittinen liike, joka toi julkisesti esiin sen, millaista yliopistoa se omalla toiminnallaan halusi ajaa.

Oman maailmankuvan ja lähtökohtien paljastaminen on mielestäni positiivinen, ei negatiivinen ja likainen asia, kuten se Auraselle tuntuu olevan. Sen sijaan tapa, jolla nykyinen uudistus on saatu näyttämään ideologiasta vapaalta, mihinkään poliittisiin päämääriin sitoutumattomalta välttämättömyydeltä ei tee mielestäni kunniaa lakia valmisteleville tahoille tai kriittiselle yliopistoväelle.

Veera Kaleva