Nyt puhuu opettaja

Kyllä minä sen sillä tavalla koin, että kun minä Tampereen punaiseen yliopistoon menin, niin opin ja opinkäynnin vapaussoturina minä sinne menin ja hyvällä menestyksellä meninkin, niin kuin Pohjanmaalta Tampereelle on niillä töin tavattu marssia. Yliopistossa olin aikani ja minä sen ajan tarkkaan laskin: en yhtään liian vähän enkä yhtään liian kauaa. Lisensiaatiksi minä itseni siellä luin, ja siinä on kovasti koulupohjaa kaikelle sille, mitä minä olin täällä ajassa rakentaa ajatellut.

Vapausmarssini sinetiksi minä nostin punaiseen yliopistoon valkoisen kauppakorkeakoulun. Siinä minä täytin paikallisten hakkapeliittojen ikuisen toiveen ja näytin, että sotamenestys vaatii kyllä muutakin kuin torjuntavoittoja. Minunhan se oli tehtävä, kun ei siihen vuorineuvoksesta ollut, ja vaikka aivan hyvin käsitin, että ei se siellä pidemmän päälle vetele eikä ainakaan paremmaksi tule. Palkaksi kohottivat puoluesihteeriksi, näköalan paikalle ja vallan ja monien etujen.

Tunnustaa täytyy, että kylmäsi, kun vetivät naisilla maton alta kesken parhaan nousukiidon. Siinä kävi jo väitöskirjankin teko mielessä, mutta niin vain pantiin hakkapeliittojen kanssa kova kovaa vasten ja eduskuntaanpa tulin. Ja vaikka täällä tehyläisten ja yliopistonrehtorien huolille saakin nyökytellä ihan tarpeeksi asti, niin kyllä minä hammasta purren kuuntelen ne ja kemijärveläislähetystöt ja harassement-ämmät ja kaikki iltasadut mitä pitää; vielä tulee aika! Ja olen minä täällä osaltani sen verran kauppakamarin sanaa eteenpäin vienyt, että lupasivat minut takaisin puoluejohtoon. Varapuheenjohtajan paikalta pystyvä mies nousee, mihin tahtoo.

Viime yönä minä näinkin enteellisen unen: Suomalaisella Klubilla tuli vastaan Suomen Marsalkka Samarkandin prinsessa kainalossaan, ja minä muina puheina noitumaan, miten punatauti on Tampereella sitkeää sorttia, kun suurinta suomalaista halveeraavat ilman mitään rotia.

"Det menar ingenting", sanoi kuitenkin Marski, "minä en musikkain puheille korvaani kallista."

Siihen minä löin niukan reservinupseeriasennon ja karvalakin kokardia sihdaten muistelin, miten täällä puheet ovat olleet hyviä yltymään meteliksi asti ja miten suuri apu niiden metelien asettelemisessa on vapaista talonpojista ja muista alemman rälssin isänmaanmiehistä aina ollut. Ikinä en unohda, miten Marski minua katsoi tarkasti ja pitkään ja joka sanaa painottaen lausui:

"Sulla on mun luonto."

Hannu Laurila
kansantaloustieteen professori