Kirja-arvio: Rakkaudella, Hynynen

Jouni Hynynen: Rakkaudella, Hynynen. Like 2007, 166 sivua.

Vuosikymmenen alussa Jouni Kalervo Hynynen tunnettiin huutometalliyhtye Kotiteollisuuden pääjermuna, jonka edesottamuksia seurasi mielihyvällä pieni ärjyyn metalliin hurahtanut porukka.

Sitten bändi alkoi saavuttaa suosiota ennen kaikkea onnistuneiden levyjen mutta epäilemättä myös herra Hynysen ryyppy- ja supliikkimiehen maineen vuoksi. Niinpä tylyjä totuuksia laukovalle Hynyselle tarjottiin myös palstatilaa muun muassa Etelä-Saimaassa ja Inferno-lehdessä.

Nyt "äijäbuumin" käydessä kuumana Hynynen pantiin parantelemaan näitä ärsytyskolumnejaan ja parhaat niistä koottiin kansien väliin. Ja kirja käy kaupaksi; onhan sen kirjoittanut koko kansan omaksi tosi-tv-äijäksi osin tahtomattaankin kohotettu kiero partasuu.

Tekstiensä perusteella Hynynen täyttää varsin helposti Äijän kriteerit: hän käyttää häpeilemättömän suoraa ja loukkaavaa kieltä, ei ymmärrä tunteilua, arvostaa naisia lähinnä seksin takia, ylistää viinanjuontia ja halveksii kaiken maailman muotikotkotuksia.

Mutta kuten Hynynen itsekin toteaa, teksteissä esiintyvä Äijä Hynynen ei ole sama kuin tosielämän Jouni Hynynen, vaikka heillä pelottavan paljon yhtäläisyyksiä onkin. Tosi Hynynen on tavallinen rokkari, joka irvailee sille, millainen voisi olla oikean perusjuntin eli Äijän käsitys sukupuolten rooleista tai nykymaailmasta.

Kirja ei olekaan opas äijäilyyn, vaan sen avainsanoja ovat (itse)ironia ja vittuilu: niihin Hynynen ilmiselvästi pyrkii ja niissä hän onnistuu vähintään kohtuullisesti.

Nauruja (ja ehkä myös ärtymyksen puuskia) irtoaa etenkin silloin, kun Hynynen tyypittelee ympäristönsä ilmiöitä ja tallaajia. Erityisen hersyviä ovat vuodatukset nykytrendeistä, keskiluokkaistumisesta ja Radio Novan saatanallisuudesta.

Rakkaudella, Hynynen on ennen kaikkea hauskaa luettavaa, joka ei varmasti naurata kaikkia. Taidetta se ei ole, mutta ei roskaakaan. Teksteissä on paikoin terävääkin kritiikkiä, mutta päällimmäisenä mieleen jää, että kirjoitukset toistavat harmittavan paljon itseään sekä aiheiltaan että maneereiltaan.

Kanteen sopisikin huomautukseksi "nautitaan kohtuudella" tai "älä ota sitä vakavasti".

Olli Koikkalainen