Opiskelijaliikkeen ideapuutteen syyt historiassa

Ylioppilaskunta-aktiivit ovat ties kuinka monta vuotta tuskailleet, että opiskelijaliike ei ole palaverikielellä ilmaistuna proaktiivinen, vaan vastaa vain "ei" muilta tuleviin muutosehdotuksiin.

Viimeksi asian nosti esiin Alli Nokka (Aviisi 3/08), jonka mukaan ongelma on etenkin koulutuspolitiikan alueella. Voin vahvistaa, että ongelma ei ole uusi. Käytin kymmenisen vuotta sitten Tamyn koulutuspoliittisena sihteerinä ison osan työajastani vastustamiseen.

Uusien ideoiden puutteeseen on vissi historiallinen syy: nykyinen suomalainen yliopistojärjestelmä on oleellisesti myös ylioppilasliikkeen sodanjälkeisten kamppailujen aikaansaannos. Maksuton yliopisto-opetus, opiskelijoiden asema yliopistohallinnossa, opintotuki, etenkin opintoraha ja asumislisä, ovat vanhoja saavutuksia, joita opiskelijat luonnollisesti puolustavat.

Ongelmana on, että nämä saavutukset näyttävät nykyisessä koulutus- ja tiedepoliittisessa ilmapiirissä toivottoman vanhanaikaisilta, esteiltä suomalaisen yliopistolaitoksen mahdollisuuksille saavuttaa "kansainvälinen huipputaso".

Ylioppilaskunnat ovat joutuneet samaan ansaan kuin sodan jälkeen täystyöllisyyteen perustunutta hyvinvointivaltiota ajanut vasemmisto. Kun se hyvinvointivaltio nykyään ainakin näyttää epäajanmukaiselta järjestelmältä, ei "uusia" poliittisia avauksia tule vasemmalta, vaan oikealta. Samaan tapaan lukukausimaksuja - jotka eivät siis ole uutta Suomessa - vaativat vuorineuvokset ja pääjohtajat näyttäytyvät nyt ennakkoluulottomina uudistajina.

Olen täysin opiskelijaliikkeen puolustustaistelun kannalla, mutta pessimistinen sen onnistumisen suhteen. Oman muistini mukaan yliopisto-opetuksen laadun nostaminen agendalle on viimeinen yo-kuntien koulutuspoliittinen saavutus, jolla on ikää alle 20 vuotta. Tämäkin tavoite taidettiin saavuttaa suurelta osin siksi, että opiskelijat onnistuivat kytkemään opetuksen laadun 1990-luvulla nousussa olleeseen opintojen tehostamisvaatimuksen aaltoon.

Onnistuisiko joku tekemään saman vaikka maksuttomalle opetukselle ja globalisoituville korkeakoulumarkkinoille?

Otto Auranen
YTM, sosiologian jatko-opiskelija