Nyt puhuu opettaja

Räystäät tippuivat ja katu-ojat juoksivat. Se oli sitten kevät. Kafkalogian henkilökohtainen ylimääräinen apuprofessori K. ei moista juuri ehtinyt huomata. Vanhamuotoinen tutkintojärjestelmä oli päättymässä, minkä takia K:n tarkastettavaksi tuli parissa kuukaudessa 24 gradua. Mukana oli pitkän linjan opiskelijoita, jotka olivat hautoneet työtään jopa kaksikin kymmentä vuotta. Sen huomasi: joidenkin tutkielmien teoriapohja oli 1800-luvulta, ajalta ennen Kafkaa.

Sähköposti oli tulvillaan opiskelijoiden panikoivia viestejä, joissa kyseltiin, "miten saada tutkinto helposti valmiiksi loistavin tuloksin" ennen heinäkuun 31. päivää. Ei auttanut, vaikka K. kuinka selitti, että uuteen tutkintojärjestelmään siirtyminen ei merkitse maailmanloppua.

N:n kuvernementin N:n yliopisto muistutti Puuhamaata, vaikka meininki ei ollut yhtä rento ja tekopirteä kuin Mikko Alatalon laulussa. Rakenteita ja toimintamalleja myllättiin mylläämästä päästyä. Työilmapiirissä kävi vahva uusliberalistinen henkäys, ellei suorastaan turbulenssi.

Kafkalogia kuului tulkintatieteiden laitokseen, jossa sielläkin sattui ja tapahtui kaiken aikaa. K. oli kuullut virkastrategiatyöryhmästä, joka oli jälleen istunut muutaman kuukauden ja lopettanut sitten itse itsensä. Niin se käy. Avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ohjenuorinaan kuuluttanut laitoskomentaja Markus Iso-Kenkä ei K:lle ollut asiasta hiiskunut, ehkä siksi, että tämä oli kerran vahingossa tullut astuneeksi hänen varpailleen.

Miten kauan tulkintatieteiden laitos säilynee pystyssä, K. mietti. Elettiin aikaa, jolloin oppiaineita ja laitoksia pakonomaisesti yhdisteltiin. Tärkeintä näytti olevan muutos muutoksen vuoksi. K:lla oli ideansa siitä, miten Inhimillisen tietämyksen tiedekuntaa tulisi uudistaa, mutta hänen aloitelaatikkoon pistämänsä ehdotus oli ilmeisesti epähuomiossa heitetty roskiin.

Mitäpä maallisista, K. lohduttautui. Ihminen ei elä yksin leivästä ja jumalansanasta. Jääkaapissa K:ta odotti annos taivaallista kengurufileetä mangokastikkeella. Hänelläkin - vähäisellä yliopiston virkamiehellä - oli oma yksilöllinen elämismaailmansa, jossa ei tehty työsuunnitelmia eikä käyty kehityskeskusteluita, mutta "laadunvarmistus" toimi silti, niin keittiössä kuin olohuoneessakin!

Yrjö Hosiaisluoma
yleisen kirjallisuustieteen
professori