Yliopistolla mainostamista ei saa vaikeuttaa

Olli Seuri, Emilia Savolainen ja Esa Suominen harmittelevat, että yritykset mainostavat tavaroita ja palveluita yliopiston tiloissa. Kolmikko vaatii "työrauhaa" yliopistoväelle ja "rajoja" yrityksille (Aviisi 13/2004).

Mielestäni uusia tai ankarampia rajoituksia ei tarvita. Nykytilanne on hyvä sekä yritysten että opiskelijoiden kannalta. Yliopiston tiloissa halukkaat yritykset saavat kontakteja potentiaalisiin asiakkaisiin, ja halukkaat opiskelijat voivat tutustua yritysten tarjontaan.

Yliopisto on paras foorumi opiskelijoille suunnatuista hyödykkeistä ja muun muassa opiskelija-alennuksista tiedottamiseen. Kenenkään opiskelijan ei ole pakko tarttua tarjouksiin tai kiinnittää niihin edes huomiota. Asetelma on sama kuin kaupungissa ja yhteiskunnassa yleensäkin. Minusta yritystoimintaa pitäisi muutenkin edistää eikä suinkaan hankaloittaa ja tukahduttaa.

Kuka sitten hyötyisi Seurin, Savolaisen ja Suomisen ajatuksen toteuttamisesta? Nähdäkseni ei kukaan. Sen sijaan kurin koventaminen vahingoittaisi sellaisia opiskelijoita, jotka mielellään saavat yliopiston tiloissa tietoa yritysten tarjonnasta. Heiltä vietäisiin mahdollisuus tähän.

En ymmärrä, mistä kumpuaa joidenkin vimma vaatia kielletyksi sellaista, mikä ei vain itselle tunnu tarpeelliselta.

Eikö olisi hyvä, että jokainen valitsisi ainoastaan omalta kohdaltaan ja antaisi toisille vapauden valita omilta kohdiltaan? Eikö olisi mahdollista harjoittaa hieman suvaitsevaisuutta ja antaa kaikkien kukkien kukkia?

Seurin, Savolaisen ja Suomisen logiikalla voisi muuten esittää yliopiston varjelemista myös politiikalta ja tieteen puolustamista poliittista tarkoituksenmukaisuutta vastaan. Vaikkapa näin:

Yliopistolaitos on valitettavasti ajautumassa osaksi politisoitunutta arkipäiväämme. Poliittiset järjestöt ovat hivuttautuneet yliopiston alueelle ilman suurempaa hälyä vallaten pienen nurkan toisensa jälkeen. Harva se päivä saamme huomata astuneemme yliopiston tiloissa puolueväijytykseen. Yliopisto ei ole poliittinen propagandapaikka, eikä sen instituutiona tule antautua puoluekeskeisen kulttuurin osaksi.

Aleksi Heikkilä
hall. yo