Kehnoa kansainvälistymistä

Ei käy kateeksi niitä ulkomaisia opiskelijoita, jotka ovat saaneet tänä kesänä sähköpostia Opiskelijan Tampereen asunnonvälityksestä. "Teille ei ole asuntoa, voisitteko tulla vaihtoon joskus toiste?"

Suomessa on koko 2000-luku jauhettu mantraa nurinkurisesta ikäpyramidista ja uhkaavasta työvoimapulasta. Tilanteen korjaamiseksi on tehty jos jonkinlaista kansainvälistymisstrategiaa, joilla pyritään houkuttelemaan tulevaisuuden tekijät ulkomailta.

Kansainvälistyminen on myös yksi Tampereen yliopiston strategiassa linjatuista tavoitteista. Ulkomaisia opiskelijoita halutaan rekrytoida aiempaa järjestelmällisemmin. Samat toiveet lienevät kaikilla Suomen korkeakouluilla.

On helppo arvata, mitä asuntopula tekee Tampereen maineelle opiskelijakaupunkina. Heinäkuussa opiskelijoiden asunnonvälitykseen oli ottanut yhteyttä 120 ulkomaista opiskelijaa, joilla ei ollut vielä asuntoa. Sana kiirii aivan varmasti paljon suuremmalle joukolle.

Moni muu asia Suomessa ja Tampereella on varmasti hyvin, mutta niin niiden pitääkin olla. Se on paitsi reilua myös tarpeellista, koska syrjäisellä maallamme ei edelleenkään ole samaa vetovoimaa kuin Euroopan vanhoilla ja keskeisillä yliopistoilla.

Suurin syy asuntopulaan on Toasin Mikontalon remontti, mutta sekin on ollut jo pitkään tiedossa. Jokin on mennyt pieleen, jos opiskelijoita joudutaan kehottamaan harkitsemaan vaihdon perumista tai siirtämistä vain kuukautta paria ennen vaihdon suunniteltua alkamista. Opiskelijoiden halutaan kaikkialla valmistuvan nopeasti, eikä tällaisia muutoksia suunnitelmiin kaivata.

Jos korkeakoulut haluavat ulkomaisia opiskelijoita, niiden olisi syytä huolehtia, että ulkomaiset opiskelijatkin haluavat tulla tänne. Petrattavaa on myös Tampereen kaupungilla, joka voi kaavoituspolitiikallaan vaikuttaa siihen, että opiskelija-asuntosäätiö Toasilla on tontteja, joille opiskelija-asuntoja rakentaa. Hyvän opiskelijakaupungin mainetta ei kannata hukata.

Tuomo Tamminen