![]() |
|
Matkan tarkoitus on tutustua Tamyn ja intialaisen kansalaisjärjestö GRAVIS:in yhteisen terveyshankkeen toimintoihin. Hanke keskittyy parantamaan erityisesti naisten ja lasten terveyttä äärimmäisen karulla Tharin aavikolla Rajasthanin osavaltiossa, jossa puhdasta vettä ja ruokaa on niukalti ja terveystieto perustuu pitkälti uskomuksiin. Yleiset taudit malaria, anemia sekä ripuli heikentävät ihmisten elämänlaatua ja jaksamista.
Yhtenä ensimmäisistä kenttäpäivistä pääsemme seuraamaan GRAVIS:in sairaalalla järjestettävää neuvolapäivää. Nainen toisensa jälkeen saapuu oppaanamme toimivan Vasundhera Tyagin luokse varmistaakseen, että kaikki etenee raskaudessa niin kuin pitääkin. Kieltä ei tarvita ymmärtämään, kuinka suurta arvostusta tohtori Vasundhera nauttii potilaidensa keskuudessa. Lapsikuolleisuus sekä odottavien äitien anemia ja lapsivuodekuolemat ovat yleisiä, mutta säännöllisten neuvolavastaanottojen myötä ongelmat lieventyvät, kun äitien tietämys raskaudesta paranee.
Vasundhera kertoo sukupuolierottelun alkavan jo ennen syntymää: lääkäreillä ei esimerkiksi ole lupaa kertoa lapsen sukupuolta, koska se todennäköisesti johtaisi tyttösikiöiden abortointiin.
Naisiin kohdistuvaa syväänjuurtunutta syrjintää Intian maaseudulla on vaikeaa täysin käsittää, ennen kuin sen seuraukset näkee omin silmin. Lehdet raportoivat tyttövauvojen murhista yhtä arkipäiväisesti kuin meidän iltapäivälehtemme kännipuukotuksista.
Tyttö voi olla taakka syntymästään asti perheitä kuormittavan myötäjäisperinteen vuoksi. Perinne elää sitkeästi, vaikka se on kielletty lailla vuosikymmeniä sitten.
Naiset ovat perinteisesti sidottuja kotipiiriin perheen tulonhankinnan jäädessä miesten varaan. Heitä ei katsota tarpeelliseksi kouluttaa tai käyttää lääkärissä.
Yhteiskunta menettää paitsi naisten osaamisen ja työpanoksen kodin ulkopuolella myös tulevat sukupolvet, sillä naisten terveyden laiminlyönti kostautuu suoraan heidän lapsilleen.
Yllättävää kyllä, alueella merkittävin naisten emansipoija saattaa olla sadevettä keräävä taanka, joita myös GRAVIS rakentaa. Keksintö takaa sen lähellä asuville ratkaisuja arjen ongelmiin, koska vettä on perheen käytössä aiempaa enemmän, myös hygienia paranee. Naisille taankoilla on vielä erityisempi merkitys, sillä heidän koko päivänsä ei enää kulu veden hakemiseen, on mahdollista hankkia tuloja perheelle ja käydä koulua.
Hankematkamme mieleenpainuvimpia hetkiä olivat tapaamiset niiden naisten kanssa, jotka ovat olleet muuttamassa vallitsevaa kulttuuria.
GRAVIS:in perustajajäsen, Shashi Tyagi, tiivistää alueen naisissa viime vuosikymmeninä tapahtuneen muutoksen.
"He ovat itsevarmempia. En saa enää käydä heidän puolestaan ostoksilla, sillä tuon kuulemma liian kalliita asioita."
Tapaamamme GRAVIS:in kyläterveystyöntekijä, jämerä Meethi Bai selittää jotain kiivaasti ja tarttuu pelottavasti toista meistä kurkusta, mutta tulkki rauhoittelee: Meethi vain demonstroi, kuinka sai taivuteltua vastahakoisen pankinjohtajan antamaan lainan. Meethillä on hyvien käsivoimien lisäksi vahva tahto. Hän taisteli seudun naisille heille kuuluvat valtion synnytysrahat, joita paikallinen sairaala pimitti.
Vanha kyläterveystyöntekijä Teepu Bai taas kertoo, kuinka häntä työnsä alkuaikoina heiteltiin kivillä, koska naisen ei ollut sopivaa tehdä terveystyötä. Peräänantamattoman asenteen ansiosta Teepun tietämystä arvostetaan nykyisin ja häneltä tullaan usein kysymään neuvoa.
GRAVIS:in toimintaa ohjaavan gandhilaisen filosofian mukaan yhteiskunnan muutos lähtee vähäosaisimpien voimaantumisesta. Tähän on helppoa yhtyä nähtyään Rajasthanin aavikkokylien elämää: Mumbain pörssikurssit voivat nousta ja valtion pääoma kasvaa, mutta Intian köyhien ja naisten elämän parantamiseksi rupiat eivät ohjaudu, ennen kuin heillä on voimaa sitä itse vaatia.
Laura Markkanen, Varpu Jutila
teksti & kuvat
Kirjoittajat ovat Tamyn kv-sihteeri ja Tamyn kehyvaliokunnan puheenjohtaja
Kommentointi on suljettu arkistosivulla.
Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen