Älähdys!

Tilastotieteen opiskelija Olli Sutinen letkauttaa aika ikävästi (Aviisi 16/2006) opintorahan olevan sosiaalietuus pelkästään niille, jotka eivät muuten tule toimeen.

Olen samaa mieltä Mikko Kähkösen (Aviisi 14/06) kanssa siitä, että kokopäiväinen opiskelu on todellista työtä ja vaatii onnistuakseen turvatun talouden sekä aikaa.

Kun normaalista työpaikasta lähdetään yleensä klo 16 kotiin, opiskelijan tilanne on täysin toinen. Opiskelu ei ole vain luennoilla istumista, ja kaikki opintojen ohessa tehtävä työ on pois opiskeluajasta ja opiskelijan jaksamisesta.

Eri asia on, jos haluaa työskennenellä opintojen ohessa ja kokee sen mielekkääksi, mutta mitään taloudellista pakkoa siihen ei mielestäni pidä olla. Valtaosa opiskelijoista varmasti haluaisi rauhoittaa opiskeluajan pelkästään opinnoille, mikä tarkoittaisi mielekkäämpää opiskelijaelämää ja nopeampaa valmistumista.

Tiedoksi lisäksi Sutiselle, että Kela kontrolloi opintotukea varsin tehokkaasti ja jokainen ylimääräinen euro peritään varmasti takaisin. Siten kyse on hyvin vastikkeellisesta sosiaalietuudesta, jota ei kyllä joutenololla pankkitililleen saa.

Suomea pidetään jatkuvasti yhtenä maailman kilpailukykyisimmistä maista, minkä yhtenä tekijänä on laadukas koulutusjärjestelmämme. Tämän päivän opiskelijat ovat huomispäivän tekijöitä, joiden toimeentulon kuuluisi olla sen mukainen.

On huolestuttavaa, että lähes neljäsosa opiskelijoista elää alle 400 euron kuukausituloilla. Ja elää jatkossakin, jos seuraavallakin eduskuntakaudella toistuu samanlainen farssi, mikä nähtiin syksyn opintorahakampanjan yhteydessä. Opiskeluaika ei ole ohimenevä köyhyysjakso, vaan vaativaa ja syvällistä työtä, joka tarvitsee osakseen riittäviä taloudellisia resursseja.

Mirva Tossavainen
kunnallisoikeuden opiskelija