Tampereella on neljä ilmansuuntaa

Pohjoinen

"Nuo ovat vaivaiskoivuja", luontoasiantuntijamme sanoo. Lähestymme äärimmäisiä olosuhteita. Olemme kaikkein pohjoisimmassa pisteessä, Teiskon Rypynperässä.

Täällä tarvitaan energiaa, sillä lämpötila laskee kohotessamme vertikaalisesti korkeammalle ja siirtyessämme horisontaalisesti pohjoiseen.

"Oletan täällä olevan Canis lupuksia", eläintieteilijä kommentoi. Huomio ei paranna jo turvattomalta tuntuvaa tilannetta. Luontoasiantuntijan kasvot ovat kalpenemaan päin. Vaikea sanoa johtuuko tämä lisääntyvästä kylmästä vai puseroon hiipivästä pelosta.

Yritettyään tuloksetta ottaa kuvia ikkunan läpi kuuliaisen tieteen edustajan on pakko astua ulos. Ravitsemusasiantuntija seuraa perässä varmistamaan selustaa. Hän kuitenkin jättäytyy lähemmäksi autoa, ettei mahdolliselle hyökkääjälle käy epäselväksi kumpi kannattaa ottaa uhrikseen.

Ryhmän tärkeänä tehtävänä on luoda fyysinen kontakti pohjoiseen lajiin ja tehdä muistiinpanoja kohtaamisistaan, jotta sen olomuodot ymmärrettäisiin säilyttää. Taloihin ei muukalainen välttämättä ole tervetullut, vaikka saapuisikin rauhallisin aikein.

Pelkomme kohtaamisesta varmistuu, kun huomaamme olevamme eksyksissä.

Kartassa näkyvän tien kohdalla seisookin navetaksi kutsuttu rakennus.

"Tällaisessa navetassa on lehmiä, jotka tuottavat muun muassa Hyla-maitoa ja sika-nauta-pihvejä hampurilaisiin", ravintoasiantuntija muistaa lukeneensa.

Pohjoisen lajin edustajia astuu talosta ulos. Lasten tukat ovat lumenvalkoiset, kasvot nuoresta iästä huolimatta ahavoituneet.

Urospuolinen käyttäytyy rauhallisesti ja antaa uudet ajo-ohjeet.

Länsi

Lännessä on uusi uljaampi maailma. Amerikka, maailman ääri, maailman napa. Lännessä kaikki ovat onnellisempia ja ystävällisempiä. Jos näillä oletuksilla lähtee Tampereen läntisimpään soppeen, saa pettyä karvaasti.

"Milläs asialla ollaan?", natiivi huutaa julmannäköisen Komatsu-ratsunsa selästä juuri kun tutkimusryhmämme on keräämässä arvokasta aineistoa Juhansuon maanläjitysalueelta - äärimmäisen lännen kasvillisuudesta ja maaperästä. "Saman tien voi lähteä pois. Älkääkä ihmetelkö, jos törmäätte kuorma-autoon."

Länsi-Tampereen alkuperäisväestö on silminnähden mustasukkaista omasta reviiristään. He suhtautuvat vihamielisesti kaikenlaisiin häiriötekijöihin.

Tästä on hyvänä esimerkkinä paikallisen Kilpikaivertajat-käsityöläiskaupan lämpötilanäyttöön teipattu plus-merkki. Siinä mielessä he toki ovat positiivisia.

Saadakseen kunnollisen kuvan läntisestä maailmasta, täytyy hieman kierrellä. Myllypuron, Ikurin ja Kalkun heimojen tiivis yhteistyö näkyy alueiden samankaltaisuudessa.

Naaraspuoliset länsitamperelaiset ovat mieltyneet ulkoiluun. Urokset sen sijaan hääräävät autotalleissaan. Nuorta polvea ei lännessä näy.

Vaikka läntinen rotu suhtautuu luontoon suurella kunnioituksella - metsät on jätetty luonnontilaan - lähes jokaisen raitin varrella notkuu komatsupopulaation yksilöitä, työjuhtia, jotka tekevät raskaimmat hommat.

Natiivien ravinto koostuu pääasiassa oluesta, savukkaista ja makkarasta. Alueelle on kuitenkin pesiytynyt uusi nuori kasvissyöjien rotu. Nähtäväksi jää, sopeutuvatko länsitamperelaiset uuteen tilanteeseen vai syrjäyttääkö tuore kanta alkuperäisen.

Itä

Uhka tulee aina idästä, ja Olkahisen kylässä se on tiedostettu hyvin. Vainolaisia vastaan on varauduttu taistelemaan sekä uskonnon että aseiden voimin.

Uusi Aitolahden kirkko on rakennettu kivenheiton päähän ampumaradasta, jossa olkahislaiset voivat kirkonmenojen jälkeen kokea toisenlaista hartautta.

Valitettavasti näyttää siltä, että kylän miehet eivät ole aina hoitaneet maanpuolustusvelvollisuuttaan kunnialla: naapuriheimot ovat onnistuneet ryöstämään lähes kaikki Olkahisen naiset, joita ei kylän raitilla näy.

Jäljet johtavat JenÂ’s Park -nimiseen ravitsemusliikkeeseen, joka muodostaa olkahislaisten pyhän kolminaisuuden kirkon ja ampumaradan kanssa.

Baarin omistaja on keksinyt täydellisen keinon houkutella kylän miehet luvallisesti kodeistaan: kapakka on samalla myös kyläkauppa.

Baarin edessä ovat pysäköintialueet paitsi autoille, myös lapsille, joiden on hyvä leikkiä hiekkalaatikolla, kun isä on sisällä luomassa yhteishenkeä naapurin setien kanssa.

Kapakasta löytyy päiväsaikaankin muutama miespuolinen alkuasukas. Empiirisesti havaittu naiskato on vahvistettava - onko täällä naisia lainkaan?

"Kyllä se koirapuolelle menee. Tuulipuvut ulkona joskus suihkivat, mutta ei niistä tiedä, mitä on sisällä", eräs alkuasukas vastaa ystävällisesti.

Alueella on todistettavasti nähty kaksi mustaa ja yksi ruskea koira. Näiden sukupuolesta ei ole havaintoa.

Nousevan auringon valtakunta on selvästi Tampereen kuuminta hottia: elohopea kapuaa 10,4 asteeseen, kun esimerkiksi pohjoisessa on kaksi astetta kylmempää.

Etelä

Multisilta on eteläisintä Tamperetta, ja kulttuuriltaankin lähes välimerellinen. Etenkin lähibaarissa tunnelma on mediterraanisen riehakas; eräänäkin hetkenä kaksi ihmistä puhuu päällekäin. Hilpeää meininkiä lisää ovensuussa iloisesti välkkyvä rahapeli.

Eksotiikkaa on myös ruokakulttuurissa: lähiön nähtävästi ainoa ruokapaikka on kebab-kioski, joka yhdistelee rohkeasti eri ruokakulttuureja. Tiskin takana tilauksia ottaa vastaan Mirlinda, joka kertoo paikan erikoisuudesta: Abider-kebabista. Abider on härskisti karjalanpiirakkaa muistuttava ruokalaji, jossa ohuen leivän sisään on lastattu läjä kebab-lihaa.

Haastattelu taukoaa, kun kioskiin astuu sisälle joukko paikallisia, keski-ikäisiä miehiä, joita ei ruoka kiinnosta. Tutkimusryhmä vetäytyy taustalle häiritsemästä, sillä aito paikallisten välinen keskustelu tarjoaa korvaamatonta tutkimusmateriaalia.

"Onko Karjala puoleen hintaan? Onko mikään kalja alennuksessa", joukon heimopäällikkö kysyy. Kalja ei ole alennuksessa.

"Otetaan sitten kaksi Karjalaa", heimopäällikkö sanoo vakavana, ja Mirlinda ojentaa hänelle tiskin yli kaksi mäyräkoiraa.

Paikallisten kommunikaatio on äärimmilleen hiottua, lähes taidetta.

Eteläiset heimot metsästävät ravintoa pienissä, noin neljän hengen ryhmissä. He liikkuvat sulavasti, mutta äärimmäisen hitaasti jatkuvasti ympäristöä tarkkaillen.

Multisiltalaiset ovat valjastaneet ruskeat kultasuonet tehokäyttöön: Dammenbergin suklaatehdas on paikallinen ylpeydenaihe. Sen ympärille on levittäytynyt vireä eteläinen metropoli.

Juho-Heikki Matilainen
Ilkka Pernu
Tuomo Tamminen
Juha Honkonen