Tämä on arkistosivu.
Voit siirtyä Aviisin uudelle sivustolle tästä.
Hae Aviisin arkistosta.
 

Tahtotila

Vapisen portailla kylmässä hiessä ja koetan pidätellä pahoinvointia. Vielä hetki sitten leivoin ystäväni kanssa pipareita ja juttelimme saapuvasta joululomasta - nyt en jaksa edes seisoa. Viikon päästä epämääräisille oireille löytyy selitys: sairastan giardiaa, alkueläimen aiheuttamaa vatsatautia. Taudin lähdettä ei tarvinne arvailla. Olen vastikään palannut Tamyn kehyhankkeen seurantamatkalta Intian Rajasthanista.


Maailman väestöstä arviolta 200 miljoonaa kantaa giardiaa aiheuttavaa loista. Tyypillisesti tautia esiintyy kotoperäisinä niillä alueella, joissa sanitaatio on puutteellinen. Aavikkokylissä pintavettä käytetään juomavetenä, jolloin ulosteperäisen saastumisen riski on suuri. Nokian vesikriisin aikana myös Suomessa otsikointiin näkyvästi sairastuneista. En tiedä lohduttaako minua tieto, etten ole tautini kanssa yksin.

Minulla on toki vararavintoa, jolla ylläpitää salamatkustajia suolistossani. Mietin, miten mahtaa olla kyläläisten laita. Pahimmilla alueilla jopa 70 prosenttia ihmisistä kantaa giardiaa aiheuttavaa alkueläintä. Loisperäiset taudit ovat harvoin itsessään fataaleja, mutta heikentävät yleiskuntoa ja työkykyä. Kylien naiset ovat aliravittuja ja valtaosa kärsii anemiasta. Kokevatko he voimattomuuden tunnetta vettä hakiessaan? Riittääkö heiltä maitoa imeväisille?


Köyhyys ei ilmene yksin varallisuuden ja perushyödykkeiden - kuten veden, lämmön, suojan, ravinnon ja koulutuksen - puutteena.

Pohjimmiltaan köyhyys on sitä, ettei yksilöllä ole mahdollisuuksia tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Kylissä kohtalo on elämää määrittävä voima, sillä arki ei suojaa sattumuksilta tai tarjoa mahdollisuutta muuttaa asioiden kulkua. Minä voin sairasvakuutuksen turvin hakeutua hoitoon yksityiselle.


Ylioppilaskunnassa on käynnissä keskustelu oman kehitysyhteistyöhankkeen tulevaisuudesta. Totuttuja toimintatapoja on tervettä kyseenalaistaa silloin tällöin. Ei yksittäisellä hankkeella tehdä ihmeitä, eikä äärimmäinen köyhyys poistu projektein tai päätöslauselmin. Silti hyvinvointi on muutakin kuin kymmenen minuutin lämmin suihku aamuisin ja kylläinen maha. Hyvinvointi on tahtotila, jossa epätäydellisessä maailmassa asetumme eriarvoisuutta vastaan.


Katri Suhonen
Kirjoittaja vietti kaksi viikkoa Intiassa

| More

LUKIJOIDEN KOMMENTIT (0)

Kommentointi on suljettu arkistosivulla.

Täytä kaikki lomakkeen kohdat.



Tampereen ylioppilaslehti Aviisi | Yliopistonkatu 60 A, 33100 Tampere | puh. 050-36 12 853
Sivujen ulkoasu: Seppo Honkanen


Aviisi Facebookissa
Aviisi Twitterissä
Tampereen yliopisto