Lapsia ja aikuisia

Â– akateeminen lapsettomuus on tehty houkuttelevaksi

Â”Olen itse tuore isä. Kesäkuussa saimme vaimoni kanssa esikoiskaksostytöt. Päätös perheen perustamisesta oli pitkään harkittu. Toinen vaihtoehto yrittää lapsentekoa olisi ollut valmistuttuani, eli noin neljän vuoden päästä. Mutta kertaakaan emme ole katuneet päätöstämme. Tällä hetkellä olen tauolla opinnoistani ja elätän perheen kodinkonemyyjänä. Vanhemmaksi tuleminen on tarkoittanut luopumista monista asioista, mutta enemmän olemme saaneet. Tärkeintä perheen perustamisessa on se, että lapsi on toivottu. Kaikki muu on järjestettävissäÂ”, kertoo jutun tehnyt Pekka Junes. Kuva: Pekka Junes

Nykyään puhutaan paljon nopeasta valmistumisesta ja tehokkaasta työllistymisestä, mutta unohdetaan, että opiskelijallakin on oltava oikeus perheen perustamiseen. YTHS:n Tampereen aseman ylilääkäri Aira Virtala näkee isoksi ongelmaksi perheellisten ja perheen perustamista suunnittelevien heikon aseman yliopistoyhteisössä.

"Opiskelijoiden tilanne on se, että asumistuki on pienempi lapsellisilla perheillä kuin lapsettomilla. Aiemmin perheelliset opiskelijat saivat enemmän opintotukea kuin ei-perheelliset. Tämä etu on otettu pois 1990-luvulla, koska ajateltiin, että sosiaalipuoli kompensoi tämän suuremmilla lapsilisillä. Näin ei ole käynyt, vaan tämä on jäänyt korvaamatta 1990-luvun laman myötä", Virtala kertoo.

Lasten takia perheen menot kasvavat, mutta yhteiskunnan tuki vähenee. Taloudellisesti on siis järjetöntä tehdä lapsi opiskeluaikana.

Opiskelijaterveystutkimuksen 2000:n mukaan vain kahdeksalla prosentilla yliopisto-opiskelijoista on lapsia. Vastaavan ikäisellä väestöllä Suomessa on 38 prosentilla lapsia. Perhebarometrin 2002 mukaan alle 30-vuotiaalla väestöllä useimmin mainittu syy lastenhankinnan lykkäämiseen oli kesken olevat opinnot. Saatuaan opintonsa viimein päätökseen on suomalainen opiskelija keskimäärin 27-vuotias.

Syynä itsekäs
kulttuuri?

Onko itsekkyys sitten tämän ajan vitsaus? Lastenteko nähdään toisaalta tärkeänä, mutta se on ajankohtaista vasta kun on saatu niin sanottu oma elämä elettyä ja rakennettua puitteet lapsenteolle.

"Jotakin sellaista siinä on. Pelätään vastuunottoa ja vaikeuksia ja kuitenkin samaan aikaan hukataan mahdollisuus aikuisuuteen ja kasvuun ihmisenä", Virtala sanoo.

Virtalan mielestä vanhemmaksi tulemiselle on annettu liian isot mittasuhteet. Vanhemmuus on elämän perusasia eikä siihen pitäisi soveltaa kulttuuria, jossa ikään kuin hallitaan kaikkea ja pitää tietää mitä tehdään ja tarvitaan.

"Lapsen saaminen on asia, joka on mitä vähemmän kontrollissamme, koska silloin kun annetaan lupa omalle raskaudelle, ei se välttämättä onnistu", Virtala sanoo.

"Päätös lapsen hankkimatta jättämisestä vaikuttaa myös parisuhteeseen. Vanhemmaksi kasvaminen on luonnollinen asia. Silloin kun ei sitä mahdollisuutta itselleen suo, myös monet muut asiat saattavat mennä eri ratoja."

Virtala painottaa lapsen saamisen olevan osa aikuistumista, kun otetaan vastuuta uudesta polvesta.

Pekka Junes

| More