Älä juo tota juttuu

Toteaa Soul Captain Band, ja yhtye jatkaa: Kun sä et tiedä mikä on kohtuus.

Vauhdikkaan opiskelijaelämän tiimellyksessä alkoholin kohtuukäytön rajat hämärtyvät. Mietipä hetki. Kuinka moni ystävättäristäsi nautti viime viikolla yli 16 alkoholiannosta? Entä kuinka moni tuttu poika yli 24? Entä sinä itse?

Päihteet ovat olleet jo vuosikymmenten ajan elimellinen osa opiskelijakulttuuria. Täysraitis kansanedustaja ja yht. yo Oras Tynkkynen kirjoittaa Raitsun Kimara -lehdessä (1/2004) keränneensä ympäristössään vuosien saatossa suurin piirtein yhtä paljon huomiota kuin parrakas nainen. Alkoholia käyttämätön opiskelija on yhä outo lintu.

Kuitenkin tutkimusten mukaan opiskelijoiden alkoholinkäyttö on vähäisempää kuin väestössä keskimäärin. Opiskeluvuodet ovat paitsi tenttejä ja luentoja, myös sosiaalisten kontaktien luomista, yhteisöllisen turvaverkon kutomista mahdollisesti uudelle kotipaikkakunnalle. Eikä parissa oluessa tentin päälle ystävien seurassa tai hauskassa pubivisareissussa olekaan mitään tuomittavaa.

On kuitenkin väärin väittää yliopisto-opiskelijoiden juopottelun olevan harmitonta. YTHS:n työntekijät kertovat opiskelijoiden vaivojen kuten masennuksen, vatsakivun ja univaikeuksien taustalta löytyvän usein liian alkoholinkäyttöä. Kausaalisuhteiden suuntaa, munan ja kanan keskinäistä järjestystä on toki vaikea selvittää. Usein juomisen vähentäminen silti parantaa hyvinvointia kokonaisvaltaisesti.

Suurin ongelma löytyykin asenteista. Päihteetön toiminta on edelleen monissa ainejärjestöissä vähäistä; esimerkiksi fuksiaiset ilman viinaa haiskahtavat paradoksilta. Toiminnan keskittyessä ryyppäämisen ympärille moni raitis tai vähemmän bilehenkinen opiskelija saattaa syrjäytyä täysin yliopistoyhteisöstä.

Eikä baareissa notkuvalla näennäisellä kohtuukäyttäjälläkään välttämättä niin hyvin mene. Kohtuukäyttö kun alkoholimyönteisessä ilmapiirissä helposti lipsuu haitalliseksi suurkulutukseksi. Ja jos opiskelijan elämä on alusta lähtien rakentunut kapakkakeskeiseksi, on lopettaminen kaksin verroin haasteellisempaa. Baariin jäävät paitsi viina, myös ystävät.

Päihdevalistus on hankala taiteenlaji. Hyvää tarkoittava valistaja leimautuu helposti niuhottavaksi moraalinvartijaksi, jonka teesit lipuvat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Itse kannustaisin lukijaa pohtimaan, millaisessa yliopistoyhteisössä haluaa opiskella. Näkemykseni mukaan hyvä yhteisö ei sulje ketään pois, tuottaa lisäarvoa jäsenilleen ja keskustelee. Yhteisö, jossa osa maksaa joko juomisestaan tai juomattomuudestaan kovaa hintaa, ei voi olla hyvä yhteisö. Ystävän alkoholinkäytöstä kysyminen ei ole tungettelua vaan lähimmäisenrakkautta. Juomisen sijaan voi keksiä myös vaihtoehtoista toimintaa.

Kuten YTHS:n yhteisöterveyden ylilääkäri Kristiina Kunttu on todennut, on aika katkaista itseään ruokkivan kostean opiskelijaelämän imagon ja toimintamallin kehä. Liika viina ei tee opiskelijastakaan yhtään sen viisaampaa.

Elina Vainikainen