Ristiretkellä coca-kolonisaatiota vastaan

"Valheita, sotia, värväysongelmia, heikko dollari... Yhdysvallat on selvästi ylittämässä sietokykynsä", listaa Steven Flusty tuomiopäivänomaisesti maantieteen tutkijakoulun kurssilla Tampereella.

Samaan hengenvetoon hän toppuuttelee riemuitsemasta paremmasta maailmasta, mikäli Yhdysvallat tulevaisuudessa romahtaisi.

"Ongelma ei ole valtaapitävä valtio, vaan politiikka. EU tai Kiina ei välttämättä olisi yhtään Yhdysvaltoja parempi maailmanmahti."

Flusty tutkii globalisaatiota Torontossa Yorkin yliopiston maantieteen professorina. Hän julkaisi viime vuonna kirjan De-Coca-Colonization, jossa hän ruotii amerikkalais- ja länsimaalaisvetoista globalisaatiota, nykypäivän kolonisaatiota.

Hänestä monien globalisaatiokeskusteluiden ongelmana on se, että länsimaisen mallin väistämättömyys hyväksytään kyseenalaistamatta. Kyse ei kuitenkaan ole ylhäältäpäin määrätystä ilmiöstä, vaan kansalaiset osallistuvat globalisaation tuottamiseen ja ylläpitämiseen päätöksillään sekä teoillaan.

"Mitä me haluamme, että seuraavaksi tapahtuu, on olennaisin kysymys", Flusty painottaa.

Hänen mielestään nykyinen kehitys korostaa entistä selvemmin vahvimpien, rikkaampien, selviytymistä hinnalla millä hyvänsä, mikä oli nähtävissä New Orleansin hurrikaaninkin aikana. Sosiaalidarwinistinen yhteiskuntamalli ei saa häneltä kannatusta.

"Se ei tuota kuin pahoja, itsekkäitä ihmisiä."

Barrikadeille paremman
maailman puolesta

Koska maapalloistuminen on tavallisten ihmisten luomaa, on tavallisilla ihmisillä myös valtaa vaikuttaa siihen. Coca-kolonisaation murtaminen vaatii ilmiön kyseenalaistamista, kärjistämistä ja toimintaa, kuten Seattlen mielenosoituksessa vuonna 1999.

"Paikkojen rikkominen vain anarkian vuoksi ei hyödytä ketään", rajaa kansalaistottelemattomuutta kannattava Flusty.

Kaiken länsimaisen ja amerikkalaisen vastustaminen ei ole oikotie onneen. Niin sanottu valistunut kuluttaja voi tietämättään tukea yhtä lailla epäeettisten tavaroiden valmistamista kuin monikansallisten urheiluvälinevalmistajien tuotteita ostavakin.

"Tuntematon nimi ei takaa tuotteen puhtautta, sillä kytköksiä orja- tai lapsityövoimaan ei vain ehkä ole selvitetty.

Tavaroiden alkuperän jäljitystä hyödyllisempää on pyrkiä valistamaan ihmisiä vaihtoehtoisista globalisaation muodoista, ja internet tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden. Esimerkiksi Meksikossa Marcoksen johtamat zapatistisissit ovat onnistuneet nousemaan internetin avulla paikallisesta sissiliikkeestä maailmanlaajuisesti tunnetuksi vastarintaliikkeeksi.

"Kun vielä aktivistit ja tiedeyhteisö saataisiin yhdistämään voimansa coca-kolonisaatiota vastaan", kaihoaa Flusty.

Flusty on Yhdysvaltojen kansalainen, mutta mieltää itsensä losangelesilaiseksi ennemminkin kuin amerikkalaiseksi. Kaksi vuotta sitten hän muutti Yhdysvalloista Kanadaan Torontoon, koska ei enää halunnut tukea verorahoillaan Yhdysvaltojen imperialistista politiikkaa.

Jokainen on
jollekin "toinen"

Muutto vei ojasta allikkoon, sillä rauhanturvaajamaana pidetty Kanada tuottaa uraania Yhdysvaltojen armeijan käyttöön.

"Ei ole olemassakaan taianomaista ihmemaata, joka olisi täysin viaton", hän huokaa pessimistisenä.

Siitä huolimatta Toronto tarjoaa oivia esimerkkejä maapalloistumisesta; lähikadun kaupasta saa pelkän Hollywoodin sijaan vaivatta eteläkorealaisia ja taiwanilaisiakin dvd-levyjä.

Flusty kannustaakin tutustumaan muihin kulttuureihin, vertailemaan eroja ja löytämään yhtäläisyyksiä. Jaetut kokemukset voivat johtaa toiseuden pelon ja rasismin vähenemiseen.

"Jokainenhan meistä on Â’toinenÂ’ jollekin kulttuurille", Flusty muistuttaa.

Laura Koivisto