Kolumni: Nyt puhuu opettaja

Kun K. eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän yllätyksekseen olevansa yhä kafkalogian henkilökohtainen ylimääräinen apuprofessori. Koko yön K. oli nähnyt painajaisia virkatyöryhmästä, joka istui vuodesta toiseen pohtimassa, mitä virkoja seuraavaksi tulisi jäädyttää.

Ei pitäisi lukea sekaisin Kafkaa, Dostojevskia, Sillanpäätä ja Gogolia. Siitä seuraa sekavia painajaisunia, K. huokaisi. (Todellisuudessahan uusia virkoja perustettiin kaiken aikaa sitä mukaa, kun keksittiin lisää virkanimikkeitä.)

Jotain outoa oli ilmassa. Syksy oli jo pitkällä, mutta päivät vain pitenivät. Tätä menoa jouluna nautitaan keskiyön auringosta ja leivoset ilmassa leikkiä lyö, K. ihmetteli. Taisi olla paljon mainostetun kasvihuoneilmiön seurausta tämäkin.

K:n teki mieli kirjoittaa asiasta - jota kumma kyllä muut eivät näyttäneet panneen merkille - kolumni arvovaltaiseen Avižnaja Gazétaan. Mutta ei päätoimittaja, toveri Igor Tammelin kuitenkaan ottaisi kyhäystä julkaistakseen.

(Nythän oli niin, että K. oli käytännöllisesti katsoen kirjoitustaidoton. Kansakoulussa hän oli saanut viivan sekä laulussa että äidinkielessä. "Tässähän ei ole tolkun tolkkua. Sinusta tulee joko kadunlakaisija tai tiedemies", lehtori Armas Perä-Pukama oli tuhahtanut ja repinyt K:n ainekirjoitusvihon säpäleiksi.)

Lukukauden avajaiset pidettiin perinteisin menoin. Aluksi torviseitsikko Seven-Up kajautti Wolfgang Amadeus Wagnerin marssin Eine kleine Machtmusik. Sitten N:n yliopiston edustaja vaihtoi viirejä Friedrich-Engels-Stadtin veljesyliopiston edustajan kanssa. Eivät viirit juuri eronneet; toisen symboleina olivat harppi ja vasara, toisen sakset ja vasara.

Yli-inspehtori Aatos Penninkoski piti juhlapuheen, joka oli rakennettu taidokkaasti hyviä ja huonoja uutisia vuorotellen ja päätyen mieliä kohottavaan optimismiin. Huono uutinen oli - kuten joka vuosi, sikäli kuin K. muisti - että valtiovalta oli myöntänyt yliopistoille vähemmän pennosia kuin oli luvannut.

Puheen lopuksi yli-inspehtori kertoi valmisteilla olevasta yhteistyöstä M:n yliopiston kanssa. Nämä opinahjot - jalkapallohenkiseltä yhteisnimeltään N United - muodostaisivat maan suurimman yliopistoyhtymän, jonka osuus olisi 30 % valtakunnan yliopistolaitoksesta. Koolla on väliä, K. hoksasi. Jospa yksin tein yhdistettäisiin kaikki yliopistot, K. keksi. Sijoituspaikaksi sopisi maan maantieteellinen keskipiste Piippola. Silloin totisesti "Piippolan vaarilla olisi talo".

Avajaisten päätteeksi kiiri ilmoille Wolfgang Amadeus Beethovenin reipashenkinen Valkyyrioiden sauvakävely. Sävelmässä eteläisen veljeskansan myyttinen menneisyys sulautui pohjoisen tuulipukukansan suureen nykyisyyteen. Tästä eivät juhlat parane, K. tuumi. Kulkurin valssia vihellellen hän kiiruhti aloittamaan kurssiansa "Perimmäisen Kafkan äärellä". Hyvin menee mutta menköön!

Yrjö Hosiaisluoma
Suomen kirjallisuuden professori