Idiootit eduskuntaan: Asiantuntija

Olin joutunut tukalaan tilanteeseen. Vanha ystäväni oli saanut minut kiristämällä mukaan dorkapuolueensa vaalikampanjaan. Minun olisi toimittava porukan organisoijana ja saatava ihmiset äänestämään heitä, tai hän paljastaisi erään häpeällisen yksityiskohdan menneisyydestäni.

Kaikki ehdokkaat olivat vaihtaneet sukunimekseen Kekkonen, koska "siinä oli luotettava soundi".

Olin tuijottanut puolueen vaaliohjelmaa kämpässäni kaksi viikkoa, enkä ollut nukkunut kuin korkeintaan pätkissä.

Ohjelman kohtiin ei tullut yhtään enempää tolkkua edes viinaa juomalla. Päätin ottaa yhteyttä asiantuntijoihin.

Ohjelman ensimmäinen kohta kuului: "Kaikille rahaa miljoona ni ei tarvi itkee. Voihan sitä painaa vaikka setelipainossa."

Soitin Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori YTL Hannu Laurilalle.

Minä: "Öhöm. Tuota. Miten Te suhtautuisitte puolueeseen, joka lupaisi kaikille miljoona euroa rahaa?"

Hannu Laurila: "Se olisi pähkähullua."

Minä: "Kuinka niin?"

Laurila: "Seteleiden painaminen saisi aikaan hintojen nousun ja rahan reaaliarvo laskisi pian entiselleen. Sotien aikaan Saksassa niin tehtiinkin, ja se aiheutti maassa hyperinflaation."

"Hmm. Mitä tapahtuisi jos tällainen puolue pääsisi valtaan Suomessa?"

"No, euro-olosuhteissa tällainen rahan jakaminen ei olisi edes mahdollista."

"Entä jos se raha laitettaisiin pankkiin suoraan ihmisten tilille? Missään ei näkyisi seteleitä."

"Ei sillä ole merkitystä. Rahan ilmestyessä markkinoille syntyisi valtavasti uutta kysyntää, mutta tarjonta pysyisi samana. Se nostaisi hinnat saman tien."

"Entäs jos kaikki tilaisivat tuotteita Amerikasta vaikka internetin välityksellä."

"Se voisi toimia hetken, mutta kyllä se ennen pitkää näkyisi. Tosin, teoreettisesti
ajateltuna, keynesiläisen talousteorian mukaan matalasuhdanteen aikana voitaisiin
setelirahaa Â’lirauttaaÂ’ markkinoille kysynnän ja sitä kautta tuotannon elvyttämiseksi.
Mutta silloinkin pidemmän tähtäyksen vaikutus olisi hintojen nousu."

Kiitin näkemyksistä ja lopetin puhelun. Voi ei! Minun täytyisi saada nämä idioottiaktiivit tajuamaan, ettei heidän ideoissaan ollut järkeä edes ranskanleivän vertaa.

Tämä hanke syöksisi minut heidän mukanaan konkurssiin, vähintään sosiaaliseen sellaiseen. Miten voi elää, kun ei ilkeä enää mennä edes ovesta ulos?

Kunpa minulla olisi rohkeutta kieltäytyä koko hommasta! Silloin tosin kaikki saisivat tietää... Ei! Olin jo paniikin vallassa.

Mutta mitä sitten tapahtui? Siitä lisää ensi kerralla.

Juhani Savo