Kuinka paljon mahtuu pieneen Hiaceen?

EU-Virosta saa kuukauden opintorahalla niin paljon olutta, ettei täysipäiväinen tai -päinen opiskelija kuluta sitä vuodessa. 259 eurolla saa keijoa lähes 600 tölkkiä. 80-prosenttista viinaa rahalla saa lähes neljä "mäyräkoiraa".

Tätä juttukeikkaa on odotettu pitkään. Valmisteleminen alkoi jo alkuvuonna Viron-laivojen hintavertailulla ja autonvarauksella. Halvimmaksi laivayhtiöksi osoittautui ylivoimaisesti Ahvenanmaan lahja Suomen viinaturismille, Eckerö Line. Esimerkiksi virolainen Tallink olisi tullut yli tuplasti hintavammaksi.

Päiväristeily maksoi opiskelijalta 15 euroa, ja henkilöauton kuskaaminen toiset 15 euroa. Oikeasti Tamyn pakettiauto ei aivan mahdu henkilöauton mittoihin, mutta päätimme ottaa riskin. Ei ne kärryä kuitenkaan ala mittailla.

Kännykkä alkaa huutaa kello 6.00. Onneksi tulimme Tampereelta Helsinkiin jo eilen, muuten viisarit näyttäisivät vasta neljää. Noukin kuuden hengen seurueemme eri puolilta kaupunkia kyytiin ja suuntaan Länsisatamaan.

Pakettiauton takaosassa olleet hyppäävät pois hyvissä ajoin ennen viranomaisia. Rajavartiolaitoksen äijä kyselee valtakirjaa auton käytöstä. Luuleeko se, että me olemme pöllineet tämän? "Seuraavalla kerralla sitten muistatte", mies kuitenkin sanoo ja kysyy S-etukorttia. Pisteet ropsahtavat tilille ja matka jatkuu. Kukaan ei mittaa autoa.

Ennen laivaan ajoa jonossa joutuu kökkimään kauan, joten mukaan kannattaa varata vaikkapa lukemista.

Kahdeksan
nauravaa poroa

Tallinnassa emme rupea auton kanssa seikkailemaan, vaan ajamme sen heti sataman kupeessa olevan Citymarketin pihaan. Siinä Hiacen on turvallista odotella.

Maissaoloaikaa on vajaat kuusi tuntia. Päätämme syödä hienosti, joten suuntaamme Sauna-kadulle kaukasialaiseen ravintolaan. Ovella repeämme nauramaan. Paikassa on ennestään vain yksi seurue, kaksi toimittajatoveriamme ja heidän haastateltavansa.

Kaverit yhtyvät hekotukseen. Ravintolan henkilökunta katsoo suu auki, kun kahdeksan tyyppiä nauraa toisilleen sanomatta mitään.

Ruuan jälkeen porolaumamme suuntaa Raatihuoneen torille kaljalle. Hienossa kahvilassa hetken elämöityämme tarjoilija tuo pyytämättä laskun. Vinkki?

Sitten asiaan. Iltapäivälehdestä leikkaamamme vertailun mukaan kirkasta viinaa saa halvimmalla Viron Alkosta eli Livikosta. Myymälä on sopivasti matkamme varrella osoitteessa Merepuistee 6. Hyllyssä olisi kymmenen Viru Valgen "mäyräkoiria", mutta niin ostettuna viina ei tule sen halvemmaksi. Neljä riittää.

Siirrymme Citymarkettiin, jossa kysyn kuvauslupaa.

"Sinun täytyy kysyä meidän isolta pomolta", neuvonnasta sanotaan.

"Voinko soittaa hänelle tästä?"

"Et."

Olkoon. Täytän ostoskärryn halvalla juustolla ja kaljalla. Kassalla kuudesta keissistä plopisee mukavasti plussapisteitä.

Kaverit ostavat melko samanlaisen lastin kuin minä. Alkaa sataa rankasti, mutta ei tunnu missään.

Paluumatkalla laivassa alkoholi ei ole halpaa. Baarissa olut maksaa kolme euroa ja tax freessä siideri kaksi euroa. Itse olen kuskina selvä, mutta muut ostavat viinahimossaan kallistakin kaljaa. Känniläisten jorinat alkavat ärsyttää.

Automatkalla Tampereelle leikimme Kumpaa nussisit mieluummin -peliä. Hämäkkimies voittaa yksimielisesti Teräsmiehen.

Auton saan palautettua Ylioppilastalolle aamuyön tunteina. Nukkumaan käyn onnellisena, sillä vieressä komeilee 144 tölkkiä olutta, viisi pulloa viinaa ja yksi kuohuviinipullo.