Lopullinen totuus: Luovuutta ei voi määrätä ohjesäännöllä

Byrokratia on rationaalisen hallinnon tehokkain muoto. Näin sen on Max Weber ilmaissut. Paljon on vettä virrannut Tammerkoskessa siitä, kun Weber mietteitään ilmoille päästeli. Nykyisin byrokratia on levinnyt palvelujen ja massatuotannon ihanteiden mukana julkiselta sektorilta näivertämään myös yksityisiä organisaatioita. Järjestötkään eivät ole siltä säästyneet.

Se on epäluottamuslause inhimillisyyttä vastaan.

Byrokratian ansiosta julkisen vallan käyttäjän oman edun tavoittelulle ja ahneudelle laitettiin rajat. Lakiin perustuvalla hallinnolla ja sen tiukalla valvonnalla saatiin kitkettyä korruptiota ja omavaltaisuutta. On oikein, että lainsäätäjä, sotilaat, poliisi ja muut viranomaiset eivät käyttäydy mielivaltaisesti. Terve järki sanoo, että pakkovaltaa käyttäviä ihmisiä on valvottava. Mutta on aivan eri asia, tarvitseeko jäätelökioskin pitämiseen hakea poikkeuslupaa ministeriöltä, kun samalla poliisit aseineen voivat kävellä kotiisi pelkkien epäilyjen varassa?

Asiat näyttävät kääntyneen päälaelleen. Liekö syynä yleinen kehityksen kulku vai toimeenpanon politisoituminen. Lainsäätäjä on muuttanut olemustaan ketteräksi ja mielivaltaiseksi takinkääntäjäksi, jonka päätöksiin ei voi tavallinen ihminen luottaa, esimerkkinä jätevesiasetus. Se mikä tänään on laillista, on huomenna rikollista. Lakikirjat täyttyvät uusista pykälistä Mooren lakia mukaellen.

Byrokratia ei ole koskaan ollut ketterää, eikä sen koskaan pitänyt sellaiseksi tullakaan. Valtion perustan tulee olla jäykkä, jotta kansalaiset voisivat tehdä päätöksiä tulevaisuudestaan. Heidän ei tulisi pelätä joutuvansa vainotuiksi valintojensa takia.

Ongelma on, että arkipäivän tekemisestä on kadonnut ketteryys. Ennen asiat oli tapana hoitaa, vaikka rahasta ja resursseista olikin puutetta. Nykyään valitetaan, että ei ole kumpaakaan. Aikaa kuitenkin löytyy kokoustamiselle. Eräästä maailman älykkäimmästä kansasta on muodostunut jämähtänyt lauma komiteoita ja suunnitteluryhmiä. Kunnat, yritykset ja yhdistykset näyttävät pursuavan suunnittelupäälliköitä. On kokousta kokouksen päälle, on päällikköä päällikön päälle. Luova kapasiteetti käytetään tyrmäämään sen typeryksen ideat, joka kehtasi esittää jotain uutta.

Byrokratiassa toiminta ja siten myös luovuus on ennalta säännöin ja ohjein rajoitettua: se kohdistuu jo olemassa olevaan. Se on pyörän uudelleen keksimistä. Byrokratisoituneissa organisaatioissa luovuus harvemmin kohdistuu todella uuden etsimiseen.

Työntekijöille on tärkeämpää tyydyttää hallinnon tarpeita kuin kuunnella asiakkaan toiveita. Keskitetyt innovaatio-ohjelmat ovat tehottomia ja samalla kyvyttömiä luomaan uutta. Uutta Nokiaa on turha etsiä, koska sellaista ei ole. Jotakin muuta on, jota me emme voi edes kuvitella. Sitä on mahdotonta keksiä keskitetysti. Se syntyy mahdollisimman vapaassa vuorovaikutuksessa tarpeiden ja niiden tyydytysten kesken.

Sitä on mahdotonta laskea ennakkoon. Se on muutosta, jota byrokratia ei ole. Jokin tässä Suomi-yhtälössä ei täsmää.

Jani Rajaniemi
hallintotieteiden tohtori, joka ei voi sietää innovaatioiden esteitä