Kaikki Amerikan toimihenkilöt, yhtykää!

Barbara Ehrenreich: Petetty keskiluokka (Bait and Switch. The (Futile) Pursuit of the American Dream, 2005). Vastapaino 2006. Suomennos Natasha Vilokkinen.

Kirjoitettuaan kirjan Yhdysvaltain köyhistä työntekijöistä, jotka sinnittelevät minimipalkalla kaupan kassalla tai hampurilaisbaarissa, tutkiva journalisti Barbara Ehrenreich alkoi saada kirjeitä närkästyneiltä ja hämmentyneiltä lukijoilta.

Ehrenreichia kritisoitiin siitä, että hän oli jättänyt huomioimatta tavallisen keskiluokan, joka on tehnyt kaiken kuten pitikin: opiskellut yliopistossa, työskennellyt ahkerasti ja lykännyt lasten hankkimista töiden ja opiskelujen takia.

Katkera viesti kuului, että edes "oikeanlaiset" elämäntavat eivät enää riitä takaamaan toimeentuloa maailman suurimmassa kansantaloudessa.

Tunnetuimmassa kirjassaan Nälkäpalkalla (2001, suomennettu 2003) Ehrenreich yritti elättää itsensä tarjoilijana ja siivoojana eri puolilla Yhdysvaltoja. Kirjaa ei voi kutsua objektiiviseksi journalismiksi, mutta se havainnollisti vaikuttavasti sen, miten paljon töitä kouluttamaton ihminen voi joutua tekemään saavuttaakseen edes niukan toimeentulon.

Petetyssä keskiluokassa Ehrenreich yrittää toistaa saman tempun koulutetun keskiluokan työmarkkinoilla.

Tallella on edelleen tekstistä läpi paistava moraalinen ja älyllinen ylemmyys, joka tällä kertaa häiritsee entistä enemmän. Tehdessään todellisia hanttihommia Ehrenreich joutui panemaan itsensä likoon ainakin fyysisesti. Tehdyn työn raskaus välittyi lukijalle.

Petetyssä keskiluokassa Ehrenreich lähinnä rukkaa ansioluetteloaan ja ravaa absurdeissa rekrytointi- ja uravalmennustapahtumissa.Tämä on yksi syy siihen, miksi Petetty keskiluokka ei kosketa samalla tavalla kuin Nälkäpalkalla. Tällä kertaa koetellaan lähinnä Ehrenreichin kärsivällisyyttä ja istumalihaksia puuduttavissa seminaareissa.

Toinen ongelma on se, että hän ei tunnu saavan kunnollista kontaktia työnhakijakollegoihinsa. Näkökulma on lähinnä Ehrenreichin itsensä, eikä se ole kovin kiinnostava. Kirjan viimeisessä luvussa hän siteeraa projektinsa aikana tapaamiaan ihmisiä, joita hän jälkikäteen on haastatellut. Oikeiden ihmisten kertomukset kiinnostavat, ja niitä olisi lukenut mielellään enemmänkin.

Ontuvasta dramatisoinnista huolimatta Petetty keskiluokka onnistuu luomaan hämmentävän ja pelottavan kuvan Yhdysvaltain työmarkkinoista 2000-luvulla.

Yhdenlaisia väliinputoajia ovat etenkin koulutetut valkokaulustyöläiset, joilla ei ole selkeää ammattia kuten lääkäreillä, opettajilla tai kirjanpitäjillä, joiden järjestöt vahtivat omiensa etuja ja rajoittavat alalle pääsyä. PR-, markkinointi- ja IT-ihmiset ovat työmarkkinoilla aivan yksin, kilpailemassa toisiaan vastaan työpaikoista.

Hyväpalkkaisenkin työn löytyminen takaa turvan vain toistaiseksi, sillä johtajatasoltakin tippuu nopeasti. Yksi Ehrenreichin tapaamista ihmisistä kertoo tulleensa irtisanotuksi työpaikastaan korkeaksi nousseen palkkansa takia. Pian hänet palkattiin uudestaan huomattavasti pienemmällä palkalla.

Työpaikan käsite on sekin muuttunut. Vajaan vuoden mittaisen työnhaun aikana Ehrenreichille tarjotaan vain muutamaa työtä, ja niissäkin kyse on lähinnä suoramyynnistä.

Yritykset tarjoavat "työntekijöilleen" vain tuotteensa ja brändinsä. Palkka saattaa koostua yksinomaan provisioista, ja työtilat pitää usein hankkia itse tai maksaa niistä työnantajalleen vuokraa.

Tästä tilanteesta on noussut uravalmentajien kasvava ammattikunta, johon tutustumiseen valtaosa Ehrenreichin kirjastakin kuluu. Suurin osa uravalmennuksesta tuntuu olevan persoonallisuuskoulutusta, jossa ihmisistä yritetään muokata määrätietoisia, miellyttäviä ja sopeutuvaisia - yritysten tarpeiden mukaan.

Petetty keskiluokka on tietenkin läpeensä poliittinen kirja. Vasemmistoliberaali Ehrenreich tekee inhonsa Yhdysvaltain nykyhallintoa kohtaan hyvin selväksi.

Loppuarviossaan Ehrenreich sanoo suoraan, mitä petetyn keskiluokan pitäisi hänen mielestään tehdä: liittyä yhteen ja kamppailla muutoksen puolesta.

Ei huono ajatus, ainakaan hänen oman todistuksensa valossa.