Henna Virkkusen riivaaja

Rajaton opiskeluoikeus, mikä onni! Olin yksi fukseista vuosimallia 2004 ja saatoin haistaa edessäni olevan paitsi opintotukihakemuksia, luentoja ja tenttejä, myös seikkailuja ulkomailla ja järjestökentällä. Akateeminen maailma oli avoin, ja me olimme vapaita.

Jo seuraavana vuonna ajat muuttuivat: Suomessa otettiin käyttöön opintoaikojen rajaukset. Huuuu, mörkö! Äkkiä kukaan ei enää halunnut harrastaa mitään tai aktivoitua ainejärjestössään, saatikka lähteä vaihto-opiskelijaksi. Valmistuminenhan voisi vaikka venyä, hyvä luoja!

Rajaukset ovat siis jo vaikuttaneet opiskelijoiden mieliin, ehkä vähän liiankin kanssa. Meikäläiset halutaan nopeammin työelämään, mutta kuitenkin pitäisi jossain vaiheessa saada kansainvälistä kokemusta. Kuten jopa opetusministeri Henna Virkkunen on myöntänyt, nämä tavoitteet ovat keskenään ristiriidassa.

Kerrataanpa Suomen lainmukaiset, yliopistolle kuuluvat tehtävät: "Yliopistojen tehtävänä on edistää vapaata tutkimusta sekä tieteellistä ja taiteellista sivistystä, antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta sekä kasvattaa opiskelijoita palvelemaan isänmaata ja ihmiskuntaa." Ahaa! Kasvatus!

Opiskeluaika on usein murroksen aikaa. Muutamme pois kotoa, eroamme ystävistämme, perheestämme tai kumppanistamme ja löydämme uusia ystäviä. Opimme kantamaan vastuuta omista teoistamme - se on akateemisen vapauden toteutumisen vaatimus. Opintojen aikana kasvamme. Opimme paljon itsestämme ja maailmasta. Jos emme saa hääräillä järjestöissä, harrastaa tai matkustaa, kuljemme laput silmillä ja nenä kirjassa putken läpi viidessä vuodessa. Kasvatus, my ass.

Kummallista koko opintoaikojen rajauksessa on se, että itse asiassa opiskelijoilla on yhä runsaasti aikaa. Kaksiportaisen tutkinnon suorittamiseen tarvittavan tavoiteajan jälkeen opiskelijalla on vielä kaksi vuotta suorittaa tutkintonsa loppuun, ja senkin jälkeen lisäaikaa voi anoa. Siis vähintään seitsemän (7) vuotta! Akateeminen maailma on yhä avoin, ja opiskeluaikana on yhä mahdollista kehittää itseään myös varsinaisten opintojen ulkopuolella.

Henkilökohtaisesti voin suositella yhtä tai useampaa seuraavista vaihtoehdoista ryydittämään nuoren aikuisen kasvukautta: välivuosi au pairina, vaihtovuosi Istanbulissa, ylioppilaskunta-aktiivisuus tai ainejärjestön bilevastaavana toimiminen. Minulla on kuudes vuosi aluillaan, ja vasta kandin tutkinto paketissa. Hei Henna, olenko pahin painajaisesi? Luulenpa, että kaikki edellämainitut kokemukset palvelevat isänmaata ja ihmiskuntaa paremmin kuin laput silmillä kasattu putkitutkinto.

Kaisa Myllylä
Kirjoittaja on ylioppilaskunnan puheenjohtaja, joka kannustaa käyttämään akateemista vapautta vastuullisesti