Aerobic-ohjaajasta Teräsmieheksi

Muutama viikko sitten saivat kaikki yliopistoliikunnan käyttäjät (enemmän tai vähemmän väkipakolla) antaa palautetta jumpista ja Atalpan tiloista. Ohjaajalle on antoisaa lukea jumppareiden palautteita, sillä erittäin harvoin kukaan tulee tunnin jälkeen juttelemaan.

Lappusten joukosta löytyi kuitenkin myös kommentteja asioista, joiden muuttamiseen tarvittaisiin aerobic-ohjaajan kestävyyden lisäksi myös Teräsmiehen voimat ja kyvyt.

Paljon valituksia tuli ohjaajien eritasoisista koreografioista liikkuvilla tunneilla. Sarjan "vaikeus" on kuitenkin subjektiivinen kokemus, joka on hyvin erilainen eri ihmisillä. Siksi näkisin erilaiset ohjaajat rikkautena, joiden joukosta voi löytää itselleen parhaiten sopivat.

Tuntien vaikeusaste on vain suuntaa antava: 1 on perusaskellusta, 2 perusaskeleita pidempinä sarjoina ja 3 tanssiaskelia sisältävä tunti. Kaikki muu on ohjaajasta kiinni.

Osa haluaa pitää tunnit yksinkertaisina, että kaikki pysyvät varmasti mukana, ja toiset lisäävät hieman haastetta. Samaa tuntia käydään läpi noin kuukausi tai ylikin, sillä suunnitteluun menee paljon aikaa ja lisäksi jumppareilla on silloin mahdollisuus kehittyä ja oppia sarja paremmin.

Jumpan ei tarvitse aina olla pelkkää hikoilua ja kalorienpolttamista - aerobic on kauneimmillaan aivojen ja lihasten toimivaa yhteistyötä hyvän musiikin tahtiin.

Haluaisin myös muistuttaa jumpan modernimmasta nimestä "ryhmäliikunta". Ohjaaja keskittyy musiikin tempoon, ennakointiin, sarjaan, liikkeisiin, asiakkaiden suorituksiin ja jaksamiseen ja omaan tekniikkaansa. Jos tähän vielä lisäksi pitäisi olla ajatustenlukija ja tietää kaikkien selkä- ja polvivaivat ja nähdä monitoimisalin pylvään taakse, niin jumppa-aikatauluissa ohjaajan nimen tilalla lukisi "Clark Kent".

Jos asiakas tulee ennen tuntia vaivastaan kertomaan, niin ohjaaja tietysti parhaan tietonsa mukaan neuvoo asiakasta. Ohjaaja ei kuitenkaan ole lääkäri tai fysioterapeutti, joten jumppaaja itse luultavasti tietää parhaiten, mihin pystyy.

Vaikka liikunta-alasta onkin vahva tietämys ja kokemus, ei silti aina voi tietää, mitä asioita kukin yksilö haluaisi tunneilla kuulla. Ihmiset oppivat eri tahtiin ja tietävät eri asioita.

Tunnin jälkeen kannattaa aina tulla kysymään ohjaajalta lisätietoa tai antamaan palautetta: kasvotusten keskustelu on aina antoisampaa kuin nimettömänä paperille rustattu lause.

Ja mitä ohjaajien laulamiseen tulee, onko edes mahdollista olla hiljaa, kun kajareista kajahtaa Rihannaa?

Petra Suontausta
ryhmäliikuntaohjaaja
Yliopistoliikunnassa